Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Espoon hiippakunnan piispanvaalin alkuvaihe: entä nyt?

with 5 comments


(voit antaa palautetta myös klikkaamalla tähtiä yllä, kiitos)

Espoon hiippakunnan piispanvaalin alkufanfaari kajahti jo vuoden 2010 puolella, kun piispa Mikko Heikka ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Vaalin ensimmäinen kierros käydään 4.11.2011 ja tarvittaessa toinen kierros on 18.11.2011. Vaalissa on 690 äänioikeutettua.  Monipuolisen keskustelun ja useiden esille nostettujen ehdokkaiden sijasta (katso esimerkiksi Esse 31.3. 2011) on tuntunut jämähtävän paikalleen. Yllättäen ainoastaan Tapio Luoma, Seinäjoen kirkkoherra, on tähän mennessä suostunut julkisesti ehdolle vaaliin. Outo tilanne.

On vaikea tietää, mistä kaikista seikoista tilanne johtuu. Espoo on hiippakuntana vielä kovin nuori, maantieteellisesti kovin hajanainen ja myös päätöksentekoverkostot etsivät paikkaansa. Keskeisen roolin ovat pyrkineet ottamaan espoolaiset papit, jotka jo alkuvuonna kävivät keskustelua omasta ehdokkaastaan. Tämä tapahtui vaiheessa, jossa edes seurakuntien valitsijamiehiä ei vielä ollut valittu. Ensimmäisenä startissa, ensimmäisenä maalissa?

Virallisesti ehdokasasettelu alkoi vasta 13.7.2011 ja päättyy reilun kuukauden päästä 13.9.2011. Seinäjoen kirkkoherra Tapio Luoman kampanja käy jo kuitenkin isoilla kierroksilla, kun elokuun aikana ehdokas kiertää hiippakuntaa pitämässä vaalitilaisuuksia Järvenpäässä, Kauniaisissa ja Nummelassa. Tämä tapahtuu siis aikana, jolloin virallinen ehdokasasettelu ei ole edes päättynyt ja kaikkien ehdokkaitten nimet eivät ole esillä. On selvää, että vaalitilaisuuksia ja keskustelua tarvitaan, mutta ehdokkaitten omat vaalikiertueet eivät ole mielestäni tervetullut ilmiö suomalaiseen kirkolliseen kenttään. Vai onko aika ajanut ohi vanhan ajatuksen, että piispaksi ei pyritä?

On turha kuvitella, että piispanvaalia käytäisiin rauhassa ja maltilla, niin että kaikilla äänioikeutetuilla on samanlaiset mahdollisuudet vaikuttaa. Intrigit, pyrkimykset ja halut vievät etsimään parasta tapaa ajaa omaa asiaa. Siis: ajamaan omasta mielestä sitä oikeaa asiaa.  Piispanvaaleissa on tosin perinteisesti juntattu, politikoitu ja kampanjoitu – julkisuudelta piilossa tietenkin. Ja aina paikka paikoin on myös syntynyt hyvien tapojen rajamailla liikkuvia toimintatapoja.

Nyt alkaa olla jo sopiva hetki sille, että vaalin muut ehdokkaat tulevat esiin. Eri tahoilla on suuri odotus siitä, että Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo tulisi esiin ja lähtisi vaaliin mukaan. Salo on eri tahoilla jo mainittu ilmeisenä ehdokkaana jo useasti. On myös yllättävää, jos vaaliin ei saada yhtään naista ehdolle. Tämä ei toki ole itseisarvo, mutta nostaa esiin kysymyksen, mikseivät naiset ole ehdolla Espoon vaalissa.

PS: Essen pääkirjoituksen (Simo Repo) 31.3.2011 esittämä kysymys on ajankohtainen

Mainokset

Written by latvus

7.8.2011 klo 23.44

5 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Mielenkintoinen yksityiskohta on se, että Mikko Heikka voitti aikanaan Simo Peuran Espoon piispanvaalissa. Sittemmin Simo Peura taas päihitti Tapio Luoman Lapuan piispanvaalissa.

    latvus

    8.8.2011 at 0.12

    • Mitä mielenkiintoista tuossa yksityiskohdassa on?

      Pekka Kiviranta

      10.8.2011 at 14.10

      • Pekka,
        jos Kalervo Salo ja Tapio Luoma päätyvät piispanvaaliin ehdokkaiksi – ja kun muita nimiä ei tässä vaiheessa ole näkyvissä – niin vastakkain olisi jo toisen kerran pääkaupunkiseudulta tuleva ehdokas (Salo) ja Lapuan hiippakunnasta tuleva ehdokas (Luoma). Simo Peura oli myös lapuan pappeja.

        Kari

        latvus

        10.8.2011 at 15.54

  2. Kotikenttäetu on niin papin kuin piispan vaalissa suuri. Mutta se toki ei kerro kaikkea siitä, kuka ehdolle asetetuista kulloinkin olisi tehtävän hoitamisen kannalta paras valinta.

    Pekka Kiviranta

    11.8.2011 at 7.56

  3. Tässä tapauksessa on parempi puhua toimintaympäristön tuntemuksesta ja kontekstin osaamisesta, joka syntyy ihmisten, kulttuurin, verkostojen, ”murteen” ja kaiken paikallisuuteen kuuluvan tuntemuksesta. Nämä ovat keskeisen tärkeitä asioita, kun piispa aloittaa työssään.

    ja vielä täydennys tähän: kotikenttä-vieraskentä toimii kahteen suuntaan. Oman kylän suuri poika ei aina säväytä, koska vain harvoin kukaan on profeettaa omalla maallaan. Oman kylän pojan virheet ja tavanomaisuudet tunnetaan ja niiden yli ei aina näy kokonaisuus. Toisaalta ulkoapäin tulevaan voidaan suhtautua helposti messiaanisesti, koska uutuuden synnyttämä glamour synnyttää ylimäräistä säihkettä.

    latvus

    11.8.2011 at 8.25


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: