Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for kesäkuu 2011

Viron diakoniakoulutuksen kriisi: loppu vai uusi mahdollisuus?

with one comment

(voit antaa palautetta, klikkaa tähtiä yllä, kiitos)

Viimeisen parin vuosikymmenen aikana Viron diakoniakentällä on nähty monta isoa avausta, joiden kautta luterilainen kirkko on hakenut omaa tapaansa elää sosiaalisesti vastuullisena yhteisönä. Pienen kirkon voimavaroista on noussut paljon avauksia erilaisten yhteistyökumppanien keralla. Osa on jäänyt yrityksiksi, osa on kuihtunut pois.

Viimeisimmän viiden vuoden aikana on kehitetty erityisesti diakonian maisterikoulutusta. Suurimman vastuun on kantanut Vaike Salvaste, koulutuksesta vastaava puolipäivätoiminen lehtori. Oma roolini on ollut vierailevan professorin näkökulmasta osallistua suunnitteluun ja pieneltä osalta opetukseen. Suomesta koulutusapua on tarjonnut myös mm. lehtori Ilkka Jääskeläinen. Monien virolaisten opettajien lisäksi vierailijoita on ollut prof. Heinz Schmidt Heidelbergista ja tri Einar Vetvik Oslosta. Koulutuksen taloudellinen tuki on osin tullut Suomesta KUA:n kautta (ja sen on ollut määrä loppua 2011).

Maisterikoulutus on ollut osa eurooppalaista maisterikoulutusverkostoa ja kansainvälistä tukiverkkoa on voitu kiittää monesta ideasta, erityisesti laadukkaasta koulutusohjelman rungosta, joka on sitten sovellettu paikallisiin oloihin.

Kahden vuoden koulutukseen on kolmessa erässä lähtenyt mukaan yhteensä reilut pari tusinaa opiskelijaa, joista suurin osa on valinnut diakonian opiskelun yhteiskunnan sosiaalipalvelujärjestelmien näkökulmasta. Tämä alue on vasta kehittymässä Virossa ja kaipaa uusia osaajia, joilla on vahva näkökulma auttamiseen ja diakoniaan. Niukoilla taloudellisilla resursseilla ja useiden kriisien kautta koulutuksen laatu on saatu hyvälle tasolle, vaikka päätoimiset opettajat ovat puuttuneet.

Huhtikuussa 2011 maisterikoulutus kävi läpi akreditointivierailun. Päivän jälkeen vallitsi innostunut tunnelma, sillä kovan kansallisen asiantuntijapaneelin palaute oli valtaosaltaan positiivinen. Sen perusteella koulutukselle oli tulossa vakinaistaminen ja ainakin kolmen vuoden jatkolupa. Kesäkuussa julkistettu ministeriön alainen komission päätös oli kuitenkin kylmää kyytiä sekä diakonia maisterikoulutukselle että koko instituutille. Komission mielestä hankkeelta puuttuu taloudellisia resursseja, mikä näkyy puuttuvina päätoimisina lehtoreina ja professoreina. Päätöksen perusteella instituutin asema itsenäisenä yliopistona päättyy, koska sen tohtorikoulutus ei saanut jatkolupaa ja samoin diakonian maisterikoulutus loppuu. Instituutti voinee näillä näkymin kuitenkin jatkaa ammattikorkeakouluna.

Komissio veti tiukentuvaa linjaa, joka karsii pieniä yksiköitä ja koulutusohjelmia. Pienille panoksilla toteutettu laadukas ja tarpeellinen koulutusohjelma ajetaan siis kiville ja monen vuoden työ tuntuu häviävän käsistä. Päätöstä ei voi lain mukaan kiistää, mutta perusteluja voi kysyä. Ja uuden anomuksen voi tehdä, jos ongelmakohtiin voi löytää ratkaisuja.

Onko siis kyse kriisin sijaan lopusta? Näin voi olla. Ensi sijassa nyt tarvitaan omistajatahon, luterilaisen kirkon, selkeää ääntä. Onko kirkolla vielä tahtoa ja toivoa, että diakonian maisterikoulutukseen panostettaisiin? Uuden anomuksen tekeminen olisi merkittävä voimavarojen suuntaaminen diakonian koulutukseen – vielä kerran.

Tämä ei kuitenkaan ole realistista ellei näköpiiriin ilmaannu minimissään viidelle vuodelle rahoitusta yhdelle päätoimisellemaassa elävälle virolaiselle lehtorille ja yhdelle päätoimiselle professorille. Vuositasolla instituutin nykyisellä palkkatasolla tämä merkitsisi noin 30 000 – 40 000 euron panosta. Luultavasti tällä summalla koulutus olisi pelastunut – ja se on ehkä vieläkin pelastettavissa.

Kolme isoa kysymystä kriisin hetkellä ovat:

1) Löytyykö Suomesta yksityisiä tai julkisia tahoja, jotka voisivat koota tarvittavan summan viiden vuoden ajan?

2) Haluaako Viron luterilainen kirkko sekä Teologinen instituutti jatkaa diakonian kehittämistä koulutuksen keinoin? Siis kulkea kristillisen ja inhimillisen vastuun kantamisen tiellä ja avaten yhä lisää ovia ja ikkunoita ihmisten elämään – ollakseen kirkkona läsnä arjen hädän keskellä.

3) Tartutko sinä toimeen vai toivotko, että joku muu hoitaa asian?

Mainokset

Written by latvus

16.6.2011 at 0.09