Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for Touko 2011

Köyhät kyykyssä? Kirkkopäivien jälkipelit

leave a comment »

(voit antaa palautetta klikkaamalla tähtiä yllä, kiitos)

Kirkkopäivillä Lahdessa käytiin keskustelu: Köyhät kyykkyyn? Keskustelu haki vastausta ajankohtaiseen tilanteeseen, sillä aika ajoin köyhät unohtuvat niin kirkolta kuin valtioltakin. Miten köyhyyden ongelmaan tulisi tarttua? Onko Suomessa edelleen 700 000 köyhää? Miksi?

Keskustelemassa olivat Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, piispa Kaarlo Kalliala, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalainen, Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori, teologian tohtori Elina Vuola. Puheenjohtajana toimi allekirjoittanut.
Keskustelun pohjana olivat seuraavat teesini.
1) Kaikissa yhteiskunnissa köyhät ovat olleet kyykyssä, siis kyykytettyinä; ilmiön muodot ovat vain vaihdelleet.
2) Juutalais-kristillinen perinne on erittäin mielenkiintoinen. Yhtäältä Vanha testamentti (VT) muistuttaa, että Jumala huolehtii köyhistä ja vaatii köyhistä huolen pitämistä. Toisaalta kuitenkin köyhät jäävät myös VT:ssa yleensä keskiön ulkopuolelle, köyhien oma ääni kuuluu niukasti ja köyhät ovat se ”toinen”, josta puhutaan (siis: köyhä ei itse puhu, eikä myöskään köyhälle puhuta suoraan).
3) Juutalaisuuden köyhistä huolehtimisella on kuitenkin iso perinne: eurooppalainen huolenpito köyhistä perustuu juutalais-kristilliseen arvoperustaan.
4) Tästä huolimatta kirkko on (osaksi/ajoittain) kadottanut perintönsä köyhien yhteisönä ja köyhien puolestapuhumisen yhteisönä.
5) Siksi uudestaan tulee nostaa kristilliseksi, kansalliseksi ja eurooppalaiseksi perusarvoksi köyhistä huolehtiminen sekä köyhyyden ja marginalisoitumisen vastustaminen.
6) Köyhyyden vastaisen työ on paikallista, kansallista ja globaalia. Siksi kaukana olevaa köyhää ei voi enää jättää oman onnettomuutensa varaan.

Kaikki panelistit sekä valtaosa salin yleisöstä oli pikagallupissa samaa mieltä ainakin kahdesta asiasta.

Kysymys: Suomessa tuloerojen kasvu sekä eriarvoistuminen etenee ja köyhien määrä kasvaa. Pitääkö paikkaansa? Kyllä.

Kysymys: Arkkipiispa John Vikström sai aikanaan ison keskustelun, kun sanoi, että muukalaisvastaisuus on rasismia ja siksi myös synti. Onko eriarvoistumisen ja köyhyyden salliminen syntiä? Kyllä.

Monipolvinen keskustelu nosti esiin sen, että köyhyys on monisyinen ilmiö, johon ei ole helppoja ratkaisuja, mutta tarve toimiin kasvaa koko ajan. Kirkon tärkeä rooli tuli keskustelussa voimakkaasti esiin diakonian konkreettisen avun ja piispojen tärkeiden kannanottojen muodossa.

Jos samaa riviin kirkossa saataisiin myös suuremmalla joukolla papit, niin profiili olisi vielä napakampi. Tämä kuitenkin edellyttäisi uudenlaista panostusta teologikoulutuksessa niin perustutkintojen kuin lisäkoulutuksen kohdalla.

Written by latvus

17.5.2011 at 21.12

Kevätmatka Euroopan sydänmailla

with one comment

(voit antaa palautetta myös klikkaamalla yllä tähtiä, kiitos)

Suomalaisen kevään todellisuus vaihtelee pääsiäisen ja vapun vaiheilla lumipyrystä aurinkoiseen kevääseen. Jos haluaa ottaa kesästä ennakkoa, niin muutama päivä Euroopan sydänmailla pääsiäisen ja vapun tienoilla on tarpeen.  Hyvä vaihtoehto on omatoimimatka Saksaan ja Ranskaan. Alun perin kyse oli viikosta Burgundissa, mutta idea kehittyi matkalla. Keväällä 2011 testasimme neljän hengen matkan Mosel – Luxemburg – Burgundi – Chablis – Alsace.

Lennot ja auton sai helposti ja varsin huokeasti netistä (www.ebookers.fi tai Ryan Air; joskus jopa pilkkahintaan). Ajaminen Euroopassa on vaivatonta. Samoin majoitusvaihtoehtoja on runsaasti tarjolla. Parhaimmasta päästä on kokonaisen asunnon vuokraaminen muutamaksi päiväksi tai viikoksi (Interhomen kautta). Viikon asuminen 4-6 hengelle hulppeassa talossa maksoi alla 500 euroa.

Tällainen matka on kuin keski-ikäisten interreilausta: pienellä kustannuksella paljon nähtävää ilman reppumatkaamisen rähjääntymistä.

Kulttuuri ja henki
Kulttuurin helmiä matkalla olivat
– Bernkastel-Kues, ihana saksalainen viinikaupunki
– Trier, vanhassa kaupungissa upeat roomalaiset rakennukset
– Luxembourg, stop and go –pysähdys, kahvit ja Brysselistä tulevan mukaanotto
– Beaune (matkan keskuspaikka), hieno ranskalainen pikkukaupunki, joka elää viinikultuurista; Hospices de Beaune  (Hôtel-Dieu de Beaune) on ainutlaatuinen kurkistus köyhäinhoidon historiaan
– Cluny ja Taizé, vanha kaupunki on upea; Taizén ekumeeninen keskus on käymisen väärtti, vaikka olisi paikalla vain yhden rukoushetken ajan
– Ribeauville ja Colmar, upeita Alsacen kohteita, vanhoja taloja, uskomattoman kauniita

Ruoka ja viini
Matkan alkuperäinen tavoite oli oppia jotain Burgundin viineistä. Mennessä oli mukava liittää reittiin Moselin rieslingit, päivämatkalla tutkia Chabliksen chardonnayt ja paluuretkellä kannatti poiketa Alsacessa.

Mosel: se mitä Suomesta ei Alkosta saa, on reilusti alle kympin ihanan leppeät, kuivat rieslingit. Ne tulee juoda vapaan taivaan alla ja siksi niitä kannattaakin käydä keväällä nauttimassa Moselin varrella. Makujen maailmassa upea yhdistelmä on kuiva Moselin riesling, bratwursti, paistetut perunat ja hapankaali. Lämmin ja pimeä ilta parantaa makukokemusta.

Chablis: unelias pikkukaupunki, jolla on suuri nimi. Chabliksen valkoviinit ovat selkeitä ja hapokkaita, aromikkaita. Tyyliä vaille muille jaettavaksi. Huippuviinejä (Premier Cru, Grand Cru) saa jos jaksaa maksaa 15-30 euroa, perushyvä Petit Chablis irtoaa alle kympillä.

Burgundi: viinitarhoja ja viinikauppoja vaikka muille jakaa, maineeltaan kyse on punaviinien kruunaamattomasta Pinot Noir -keisarista. Olin etukäteen skeptinen pinot noirin suhteen (toisinaan se on vain hapokas ja ohut lieru), mutta Beaune opetti, että kysymys on useasti paljon myös maaperästä, sillä huippualueelta tulee hienoja viinejä. Suosikeiksi nousivat Beaunen Premier Crut (2006). Mukaan tarttua myös muutama Cortonin alueen (Michel Voarick) Grand Cru vuodelta 2009. Huippuvuosi, mutta viini on parhaimmillaan vasta viiden, kymmenen vuoden kuluttua. Sen jälkeen ehkä muutan kantani pinot noir –viineihin.

Alsace: lyhyt visiitti Alsacessa muistutti, että kyse on oikeastaan Moselin parannetusta versioista. Jean Sippin viinitilan tuotteet pääsimme testaamaan, mutta Trimbachin viinitila olisi vaatinut viikonloppuna etukäteisvarauksen. Trimbachin viinejä kannattaa katsoa sillä silmällä ja erityisesti joskus meditoida talon huippuviiniä, Trimbach Reserve, Personelle saa Alkostakin.

Lähiruoka: lähiruoka vieressä olevasta kaupasta on ihanaa ja houkuttaa kokkaamaan katkarapuja, kalaa, lammasta, vihanneksia. Erityismaininta menee Ribeauvillen pääkadun lihakaupan leipäkuoriselle liha- ja maksapateelle. Alsacessa Flammkuchen oli mainio tuttavuus.

Leivonnaisista ei pidä unohtaa sitruunaleivoksia.

 

Lopuksi

Jos jättää Burgundista päivän pois, niin viikkoon mahtuisi helposti myös Champange. Tukikohdaksi sopisi hyvin myös Alsace, josta voisi autolla kulkea helposti eri suuntiin. Eurooppa on ihana, kannattaa olla utelias.

Written by latvus

3.5.2011 at 22.35

Kategoria(t): viinit

Tagged with , , , , ,