Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Heikka vs. Heikka

with 4 comments


 

(voit antaa palautetta myös napauttamalla tähtiä yllä, kiitos)
Viikon kirkollinen myrsky ehtoollismaljassa oli Espoon Olarin seurakunnan kiistellyt SLEY:n miesmessut. Kirkkoherra Jouni Turtiainen, tunnettu pehmokonservatiivi, joka kyllä henkilökohtaisesti hyväksyy naisen papinvirassa, oli sallinut herätysliikkeen järjestämät messut sivukappelissa – mutta ilman naisia lipereissä. Siis selkeästi vain miespappien toimittamia perinneriittejä ajalta ennen naisten tasavertaista asemaa kirkossa. Tämä oli kuitenkin liikaa piispa Mikko Heikalle. Oliko aiemmin vähemmistöjen tasavertaisuudesta huolta kantanut piispa oikeassa vai löikö hän kirveensä kivikkoon (tai oikeammin kiveksikköön)?

Osa 1: Piispa Heikka on väärässä?

Yhtäältä voi sanoa, että kirkon historiassa on kääntynyt uusi lehti. Vielä muutama vuosi sitten vallan kahvaa hivelleet kirkon konservatiivit ovat ajautuneet mentaaliseen umpikujaan. Harventuneet joukot harhailevat taistelujen savujen hälvettyä ja heittävät noppaa kohtalostaan. Jos lähtee kirkosta, niin edessä on oletettavasti kuihtumiskehitys omassa kirkossa, joka lähtökohdiltaan rakentuisi sukupuolikysymysten varaan (tai mahdollisesti kahdessa eri yhteisössä, jos evankeliset ja Ryttylän ryhmä haluavat laulaa messuissa omia kirjoistaan). Jos taas joukko jää luterilaiseen emokirkkoon, niin naispapit ja homoparit ahdistavat niin, että syntisen vanhurskaus hämärtyy. 

On kiistämätön seikka, että konservatiiveista on muodostunut marginaali, pieni vähemmistö kirkon sisällä. Miten vähemmistön uskonnollinen vakaumus voidaan ottaa huomioon, kun se samalla on vielä muisto epätasa-arvosta? Pitääkö vähemmistöön jääneitä konservatiiveja suvaita siitä huolimatta, että nämä eivät suvaitse muita? Jos vastaa myöntävästi, niin kovin kaukana ei ole johtopäätös, että piispa Heikka erehtyi. Hänen tekemänsä ratkaisu on ihan oikea linjaus, mutta muuttunut valta-asetelma olisi edellyttänyt suurempaa sallivuutta herkässä tilanteessa. Aikaisemmin naisten tasavertaisuutta on täytynyt tukea millimetrin tarkasti, mutta nyt kokonaisen sentin jousto olisi ollut tarpeen. Asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen.

Osa 2: Piispa Heikka on oikeassa?

Toisaalta Espoon SLEY-messujen salliminen kirkon omissa tiloissa tapahtuvaksi toiminnaksi olisi ollut epäsuora tunnustus sille, että konservatiivien agendassa on jotain perää. Ilmaan olisi saattanut jäädä haiku siitä, että kirkon ratkaisut naisten ja homojen tasavertaisesta asemasta kirkossa eivät olekaan yksiselitteisiä. Tämänkaltaiset tulkinnat loisivat pohjaa epäluulolle kirkon epäselvästä linjasta.  Tähän kohdistui esimerkiksi 2010 syksyllä perusteltu epäilys. Edelleenkö kirkko siis jahkailisi naiskysymyksenkin kanssa, jonka luulisi olevan jo yksiselitteisen selvä?

Kaiken lisäksi espoolaisten SLEY-messujen taustahistoriaan kietoutuu hankala säie. Joitakin vuosia sitten Espoossa järjestettiin vastaavia miesmessuja, joiden taustalla oli Luther-säätiön ja SLEYn vaikuttajia. Niiden osalta seurakuntien ja hiippakunnan mitta tuli kuitenkin täyteen, kun Luther-säätiön profiili separatistisena kirkkona voimistui.

Tämän historian tuntien Espoossa oli kysymys vanhan ottelun viimeisestä erästä. Sen myötä SLEYn miesmessujen järjestäjät ajetaan nyt valinnan tielle: on liputettava joko ev-lut kirkon tai LS-kirkon virkakäsityksen ja messuperinteen välillä. Piispojen ja herätysliikkeiden välillä solmittu sopimus muistuttaa tästä samasta, sillä siinä herätysliikkeet sitoutuvat nykyisen virkaratkaisun noudattamiseen.

Osa 3: Jatko?

Riippumatta Espoon jälkilöylyistä, on kirkolla mahdollisuus joko vetää tiukkaa linjaa tai sallia tietyissä rajoissa tila vähemmistöille. Erilaisuuden salliva linjan löytyminen ei ole kovin helppoa tällä hetkellä, mutta siihenkin lienee mahdollisuudet. Kirkon konservatiivien taholta tämä edellyttänee selkeää signaalia siitä, että kirkon peruslinjaa naisten ja homoseksuaalien tasavertaisen kohtelun puolustajana ei aseteta kyseenalaiseksi. Vastaavasti jonkinlaiset perinneriitin mukaiset jumalanpalvelusyhteisöt Teemu Laajasalon tai Jouni Turtiaisen mallia soveltaen eivät liene mahdottomia, jos luottamuksen ilmapiiri asian tiimoilta syntyy ja vahvistuu.

Jälkikirjoitus 10.4.2011
Samaan teemaan liittyvät aiemmat kirjoitukseni ovat Dosentin ikkunan postaus : Nollatoleranssi ja tila erilaisuudelle (1.4.2011) ja Kotimaan postaus Raamattu, Sukupuoli ja selätyksen tarve (7.11.2009)

Advertisements

Written by latvus

10.4.2011 klo 0.48

4 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Vielä toinen taustalause: olin kirjoittamassa blogia teemasta ennen Espoon viimeistä sapelinkalistelua ja FB sivulla keräsin palautetta kysymykseen ”Ota kantaa päivän kysymykseen: pitäisikö kirkossa luoda pääjumalanpalvelusten lisäksi valtakunnallisesti kattava verkko (esim parikymmentä) perinneriitin mukaista jumalanpalvelusyhteisöä (pappeina miehiä ja tarvittaessa vaikka vanhalla kaavalla)? Ja pitäisikö samalla tavalla edistää myös sateenkaarimessujen järjestämistä koko Suomessa? – siis molemmat EI su klo 10 messujen tilalla vaan niiden lisäksi.
    5. huhtikuuta kello 11:53 ”

    Erilaisia kommentteja ropisi nopeaan tahtiin, mutta valtaosa heijasti selvää skeptisyyttä siitä, että toimisiko tällainen järjestely.

    latvus

    10.4.2011 at 10.42

  2. Kirkon tämän hetken johdon nollatoleranssi tarkoittaa yhä enemmän ”klassisen kristinuskon” joutumista marginaaliin. Tätä klassisesta kristinuskosta, jota useat piispat epäuskottavasti uskottelevat edustavansa, kutsutaan nykyään konservatiivisuudeksi tai vielä leimaavammalla propagandalla kutsuttuna fundametalisteiksi (termi, joka sinänsä oli korkeasti koulutettujen teologien julkilausuma kristinuskon luovuttamattomista uskonkappeleista, mutta nykyään enemmän Raamatun tieteellisen tutkimisen vastustajia). Parempi olisi kansainvälisesti ajatellen ehkä puhua evankelikaaleista Suomen kirkossa.

    Pehmokonservatiivi kuvannee hyvin Jouni Turtiaista. Toiset voinevat kutsua häntä samaan aikaan pehmoliberaaliksi. Hän kuitenkin ymmärtää, että radikaalismilla – olkoon se fundamentalismiin tai liberaaliin raamattukritiikkiin päin olevaa, ei ehkä nykyistä Suomen evankelisluterilaista kirkon yhteyttä säilytetä nykyiset liikkeet mukanaan pitäen. Mikäli kirkko tai sen herätysliikeet haluvat toisistaan eroavia näkemyksiä viedä eteenpäin ehdottomuudella toisensa poissulkien (asia, joka on lähinnä liberaalin siiven tavoite), tulee olemaan vain ajan kysymys milloin kirkko hajoaa. Kysymys on siitä, kumpi saa lopulta määrätä kirkon suunnasta. Tämän hetkiset piispat (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) edustavat liberaalia siipeä, mutta tilanne voi muutta myös konservatiiveille suotuisampaan suuntaan. Kirkolliskokousedustajien kokoonpano merkitsee myös. Niinpä tulevaisuudessa on odotettavissa kiivasta kamppailua kirkkopolitiikan johtopaikoista. Sinänsä ns. konservatiiveilla on historiallisesti ja kirkon tunnustus huomioon ottaen paljon suurempi kotipaikkaoikeus Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa kuin liberaalilla siivellä. Eiväthän konservatiivit ole mitään kirkon arvoaltaista dokumenttia tai tunnustusta (= Raamattu ja tunnustuskirjat) pyrkinyt muutamaan. Kyseessä on maallistumiskehitykseen liittyvä kirkon johdon uskosta luopuminen ja kirkollisverojenmaksajien miellyttäminen, jotka kirkko haluaa säilyttää pystyäkseen maksamaan kulunsa.

    Mikäli Suomi seuraa kansainvälisiä trendejä, liberaali kirkko joutuu ajan kuluessa enemmän marginaaliin ja kutistuu ennen kuolemistaan, koska sillä ei ole mitään uskonnollista tarjottavaa, ainoastaan mukautumista yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen ja yleiseen mielipiteeseen. Konservattiivit joutunevat aikaa myöten pois nykyisesta Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta ja perustavat omia uskonnollisia yhteisöjään/kirkkojaan, jotka kasvavat koska ne johdonmukaisesti tarjoavat sitä, mihin ne uskovat eivätkä vain kaksinaamaisesti esitä pitäytyvänsä Raamattuun ja tunnutukseen kun käytännössä toimivat sitä vastaan. Liberaali kirkko ei maallistuneita kirkkoon vedä. He menevät mielummin vaikka lätkämatsiin tai konserttiin. Mikäli he sattuvat tulemaan ns. herätyksen tilaan, he etsivät neuvoa konservatiiveilta, jotka vielä kristilliseen sanomaan uskovat. Samoin kirkon konservatiivit häviävät aikaa myöten kirkon penkkejä kuluttamasta kun omatunto ei enää suostu kirkon Raamatun vastaisiin päätöksiin. Näin kirkko kuihtuu kuihtumistaan ja uusi konservatiivien kirkko muodostuu vanhan rinnalle todennäköisesti enemmän vakaumukselliseen uskoon perustuen kuin nykyinen Suomen evankelisluterilainen kirkko.

    matti

    20.4.2012 at 14.38

  3. Viime vuosina markkinoitu termi ”klassinen kristinusko” on niin vetelä, että se ei merkitse mitään. Kyse on samankaltaisesta ilmauksesta kuin raamatullinen perustelu. Molemmat tarkoittavat sitä mitä niillä halutaan tarkoitettavan.

    Toinen iso kysymys terneistä nousee ”liberaalista” ja ”konservatiivista”. Olen juri kirjoittanut niistä esseen joka tulee Vartijan e-kirjassa kesällä.

    latvus

    21.4.2012 at 16.02

    • Olen samaa mieltä. Olisi tarpeen olla selkeät yleiset nimitykset ja niiden yleisesti hyväksytyt sisällöt asioista ja ryhmistä tai jättää ne kokonaan sivuun. Määritelmät tuppaavat kuitenkin usein muuttumaan vain haukkumasanoiksi kirkkopoliittisissa väänöissä.

      Usein nimen antavat ryhmän ulkopuoliset. Ihmisyyteen näytääkin jo Aadamista alkaen kuuluvat nimien antaminen. Kenen nimitykset ja määritelmät sitten jäävät käyttöön on eräänlaista arapapeliä tai kovaäänisimmän äänenkäytön tulos. Esimerkkeinä toimivat vaikka nimi kristitty tai evankelis-luterilainen. Jälkimmäinen on omituinen historiallinen yhteen kasattu nimitys katolisten ja uskonpuhdistuksen kannattajien vastakkaisista näkemyksistä ja heidän antamistaan nimistä.

      Matti

      21.4.2012 at 22.09


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: