Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Nollatoleranssi ja tila erilaisuudelle

with 7 comments


 

(tai: Money talks: moralismi hehkuu, henki vinkuu ja euro juoksuttaa)

Kirkolliseen kenttään on ilmaantunut mutamassa päivässä aivan uudenlainen lataus. Kuin maasta polkaisten on syntynyt muutaman seurakunnan päätös kiristää kukkaron nyörejä joiltakin herätysliikkeiltä, erityisesti SLEY:n ja Kansanlähetyksen osalta. Some-keskustelut ja parin piispan parahdukset (Seppo Häkkinen Mikkelistä ja Simo Peura Lapualta) ovat paheksuneet moisia ratkaisuja. Peura moittii Radio Dein haastattelussa menettelyä ”painostukseksi”. Painostuksen sijaan kannattaa puhua ajan ilmiöstä: päätösten pikademokratiasta. Syksyllä sitä harjoittivat yksittäiset kirkon jäsenet, nyt paikalliset seurakunnat.

Syksyllä 2010 kirkossa koettiin valtaisa kirkosta eroamisaalto. Syynä olivat kirkon konservatiivien häpeämättömän säälimättömät puheet television homoillassa. Moni koki piispa Revon vain säestäneen konservatiivikuoroa ja mielsi kirkon edelleen surutta lyövän homoja Raamatulla – ja vielä molemmille poskille.

Eroaalto sai kirkon päättäjiin vihdoin vipinää, jota oli odotettu vuositolkulla. Maltillisen minimalistisella askeleella kirkolliskokous valtuutti piispat antamaan luvan rukoilla ja näin käytännöllisesti tukea homoperheiden elämää. Tämän päätöksen takana on kirkossa laaja enemmistö.

Pienelle, mutta äänekkäälle konservatiivien joukolle ahdistus on samalla kasvanut. Ensin pääsivät naiset papeiksi ja viime vuonna valittiin nainen piispaksi. Samaan vauhtiin vielä lopetettiin homojen tuomitsemisen. Muutamilla mittari vain täyttyi tässä kohden ja ahdistus pursui esiin somen kautta, mutta myös Leif Nummelan tapaiselle julkisella asettumisella osittain kirkon ulkopuolelle.

Tulehtuneen tilanteen laukaisi ilmeisen homovastainen kampanja ”Älä alistu!”. Sen saama palaute osoitti selvästi, kuinka kristittyjen suuren enemmistön mielipide on vakiintunut tukemaan jokaisen ihmisen lupaa luodata omaa (seksuaalista) identiteettiään ilman, että siihen lisätään tuomitsevia määreitä.  Aiempien vuosien taistelu homoseksuaalisuudesta näyttää kääntyneen muutamassa kuukaudessa homojen peitellystä tai avoimesta tuomitsemisesta nollatoleranssiin: toista ei saa tuomita tai syyllistää seksuaalisen identiteetin perusteella.

Miten tästä eteenpäin? Miten yhdistää tuomitsemisen vastainen nollatoleranssi ja erilaisuuden suvaitseminen?

Suomalainen luterilainen kirkko on aiemmin onnistunut pitämään erilaisuuden sisällään. Pääosin se tullee tapahtumaan edelleenkin. Kirkossa on aina ollut pieniä separatistisia ryhmiä eikä tilanne ole siitä sanottavasti muuttunut, vaikka mielipiteet nykyisin räiskyvät entistä enemmän. Sukupuolesta ahdistuneitten joukko, siis ne joita ahdistaa nainen pappina ja piispana tai samaa sukupuolta olevat toisiaan rakastavat parit, ovat nyt yhä selkeämmän valinnan edessä. On joko hyväksyttävä tilanne kirkossa tai rakennettava omilla ehdoilla uusi uskonnollinen yhdyskunta.

En pidä toivottavana, että taloudella painostetaan ihmisiä uskomaan tietyllä tavalla. Mutta en myöskään halua, että minun kirkolle maksamillani vero- tai kolehtivaroilla kustannetaan sellaista toimintaa Suomessa tai muualla maailmassa, joka avoimesti ja julkisesti kyseenalaistaa naisten tai sukupuolisten vähemmistöjen tasavertaisen aseman kirkossa. Tässä suhteessa toivotan lämpimästi nollatoleranssin tervetulleeksi.

Samalla kysyn suvaitsevaisuuden perään. Suomessa on kannettu erityistä huolta pienistä kansallisista tai kielivähemmistöistä. Ortodokseille on tarjottu vähemmistökirkkona avokätisesti tukea. Voisiko tätä kunnioittavan erilaisuuden mallia soveltaa nyt – muutoinkin kuin kunnioittamalla toisia eri kirkoissa? Olisiko mahdollista antaa yhtä aikaa olla lupa sekä sateenkaarimessuun että myös perinnejumalanpalvelukseen?

Konservatiiveilla on edelleen tilaa kirkossa ja olisi tuskin mikään vaikeus järjestää Suomeen kohtuullisen kattava perinnejumalanpalvelusten verkosto niille, jotka sitä kaipaavat.  Kysymys ei olisi henkilöseurakunnista vaan tietyn tavan mukaan pidettävistä jumalanpalveluksista. Tätä ei tehtäisi asettamalla kyseenalaiseksi naisten tai homojen asemaa vaan tunnustamalla se seikka, että joidenkin uskonnollinen ja seksuaalinen vakaumus tätä kaipaa ja kirkko sen sallii.

Mainokset

Written by latvus

1.4.2011 klo 15.19

7 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Siltä kannalta ehdotuksesi on hyvä, että köyhät meillä tulevat aina olemaan keskuudessamme. Tai siis Raamattunsa kirjaimellis-taikauskoisesti ottavat, Paavalinsa historiattomasti näkevät ja lukevat, ”synnin synniksi” kovasydämisesti sanovat jne. kristityt. Emme me heistä pääse eroon, vaikka kuinka lisättäisiin avoimen yliopiston teologian opetusta.

    Silloin olisi ehkä hyvä tehdä kaikki voitava, jotta yhteiselo kirkossa onnistuisi mahdollisimman kitkattomasti. Ei se kuitenkaan sitä tarkoittaisi, että heidän misogynistiset tai homokammoiset asenteensa hyväksyttäisiin.

    Mahtuvathan vanhoillislestadiolaisetkin kirkkoon.

    Mikko Ketola

    1.4.2011 at 17.45

  2. Mikko,
    jatkan viimeistä ajatustasi rinnastuksena vanhoillislestadiolaisiin: monikaan muissa seuroissa penkkiä kuluttava ei lähde vanhoillislestadiolaisten seuroihin kysymään opin oikeutusta vaan erilaisuus kumarretaan kohteliaasti.

    Jostakin syystä tällä hetkellä monen mitta tuntuu olevan nin täysi että mieleummin haluaisi tapella kuin sopia.

    t.
    Kari

    latvus

    1.4.2011 at 19.23

  3. Tietänet, että Agricola-liike yritti Laajasalon luotsaamana tällaista ”perinnemessua”, mutta liberaalimpi taho veti siltä töpselin seinästä alle puolessa vuodessa. Eli jos liberaaleilta kysytään, niin nollatoleranssia on luvassa jatkossakin. (Ei tosin sillä, että konservatiivinen taho olisi yhtään vähempää jyrkällä kieltolinjalla.)

    En myöskään oikein ymmärrä, miten voit yhtäältä puhua taloudellista painostamista vastaan ja puolustaa suvaitsevaisuutta, kun kuitenkin toisaalta olet yhtä mieltä kolehtitulojen kieltämisestä tietyiltä tahoilta. Eri mieltä saa siis olla, kunhan vain ei toteuta omaa vakaumustaan? Eikös tämän pitänyt olla sen vastapuolen iljettävää logiikkaa?

    Omasta puolestani en näe, että mitään yhteyttä tai yhteistyötä voi syntyä, jos vedämme tukemme pois niiltä, jotka tulkitsevat yhteistä uskoa eri tavalla. En liioin ymmärrä, miksi hirttäydymme ajatukseen, että tukeminen tai yhteistyö tarkoittaa toisen toiminnan jokaisen yksityiskohdan hyväksymistä. Mihin järjestöön, seuraan, jengiin, puolueeseen tai yhteisöön sitä muka voi kuulua, jos ehtona täysi yksimielisyys? Nollatoleranssi on pirstoutumisen linja.

    Sami Koponen

    4.4.2011 at 17.57

  4. Sami,
    iso kiitos tekstistäsi.

    Tiedän että hakemani ihanne on vaikeasti sanoitettavissa ja kuvattavissa. Tiedän myös ettei ratkaisuani saa suoraa selkään taputtelua sen enempää konservatiiveilta kuin konservatiiveja kirkosta pois potkiviltakaan.

    Siitä huolimatta toivoisin tilaa tälle polulle.

    Tiedän että perinnemessukokeilu päättyi mutta en tunne päätöksen yksityiskohtia enkä osaa sanoa tarkkaan päätöksen perusteita. Ehkä päätös tulisi purkaa ja reilusti etsiä valtakunnallisesti samalla mallilla tilaa jumalanpalvelusyhteisöille, jotka noudattavaisivat perinteistä jumalanpalvelusriittiä. Minun puolestani liturgian saisi hakea 1960-luvulta tai 1700-luvulta vaikka reformaation ajalta. Parikymmentä perinnemessua eri puolilla Suomea voisi olla hyvä lähtökohta. Ne eivät korvaisi pääjumalanpalvelusta vaan sateenkaarimessujen tapaan olisivat extramessuja.

    Missä sitten on nollatoleranssin paikka? Siinä että ketään kristittyä ei sukupuolensa tai seksuaalisen identiteetin takia tuomita, synnillistetä tai leimata saataiseksi. Samalla tavoin pidän mahdottomana nimittää Suomessa ketään romania tai lappilaista. Samalla tavalla pidän nollatoleranssia tarpellisena vaikkapa Intian kastittomien kohtelussa (jatkuva saastaiseksi leimaaminen) – tässä viimeisessä töitä riittää. Niissä kaikissa ihmisen tuomio kohdistuu Jumalan luomaan ihmiseen yksiselitteisesti tavalla, joka on väärin.

    Sen sijaan en pidä tarpeellisena rajata erilaisuutta kristillisen elämän arkiseen toteutukseen, esim. mitä lauluja lauletaan tai syödäänkö kaikki ylijääneet ehtoollisleivät vai ei. Näissä asioissa on paljon tilaa erilaisuudessa.

    Toisaalta pidän mahdollisena etteivät kaikki (yltiö)konservatiivit halua hyväksyä naista pappina ja piispana tai homoa kristittynä (suhteessa jos niin haluaa). Jos näitä kirkon tekemiä selkeitä linjauksia ei halua itse allekirjoittaa, niin silloin on vaikea nähdä että kirkko voisi tätä myöskään tukea.

    Kari

    latvus

    4.4.2011 at 21.55

    • Uteliaisuus vaivaa. Kerrohan, onko olemassa mitään Jumalaan tai pelastukseen liittyvää kristillistä oppia, jonka kohdalla olisi mielestäsi samanlainen nollatoleranssi?

      En aja tällä mitään sen kummempaa takaa ja otan tämän esille ihan neutraalin analyyttisesti. Tuli vain yhtäkkiä mieleen, miten ihmiskäsityksestä (tai ehkä paremmin ihmisen tuomitsemattomuudesta) on nykyaikana tainnut tulla se luterilaisuuden luovuttamattomin opinkohta sellaisten klassikoiden kuin kolminaisuuden tai uskonvanhurskauden tilalle.

      Sami Koponen

      4.4.2011 at 22.55

  5. Sami,
    vanhaan aikan luterilaisen kirkon papeille kasteopetus oli kohta, jossa kaikki lapsikasteesta matkaa otaneet papit saivat kalossia takamukseen.

    Monissa opintulkinnoissa tuo havaintosi nollatoleranssin puutteesta on varmaan ihan okein haistettu.

    Toisen ihmisen synnillistäminen syyttä on kyllä iso asia, joten siitä myllynkiven tarjoaminen on perusteltua.

    JK ja kun nostat esiin noita isoja opinkohtia, niin ovathan ne terveellisiä muistutuksia: asioilla on mittakaavat!

    latvus

    4.4.2011 at 23.06

  6. Ja jos jotakuta kiinnostaa tuo aiemmin teksteissä vilahtanut Teemu Laajasalon Agricola-projekti niin yhden kuvauksen asiasta löytää täältä: http://risto.kurppa.fi/blog/2009/10/agricola-projekti-mikaelin-messu-ja-suvaitsemattomuuden-suvaitseminen/

    En jaa kaikkia Teemu Laajasalon käsityksiä, mutta näissä vaihtoehtomessuissa nostaisin peukun pystyyn.

    latvus

    4.4.2011 at 23.08


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: