Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Koivuniemen lahkon tarkempi syyni

with 3 comments


 

(anna palautetta, klikkaa tähtiä, kiitos)

Koivuniemen lahko tuli yleiseen tietouteen 4.12.2010 julkaistun HS Kuukausiliitteen laajan artikkelin myötä. Kirjoitin Dosentin Ikkunasta blogissa asiasta samana päivänä (Maitobaareista Tapani Koivuniemen lahkoon). Blogin vilkas keskustelu keskittyi lähinnä pohtimaan sitä, miten tällainen voi tapahtua Suomessa vuonna 2010. Monet kommentit ja erityisesti Jaana Hallamaan osuva kuvaus vastaavien lahkojen yleisistä piirteistä (perustuu Robert B. Cialdinin kirjaan Influence: Science and Practice) vahvistivat ilmiön olemassaoloa. Keskustelussa Cialdinin kuvausta pidettiin osuvana ja myös Koivuniemen lahkoon sopivana.

Viime viikonlopun tiivistä some-keskustelua (FB, blogit yms) seurasi kaksi selkeää kysymystä.

1. Onko HS kuvaus tosi keskeisiltä osiltaan?

2. Saako uskonnon nimissä toimia, niin kuin haluaa vai rikkooko lahkon toiminta Suomen lakeja ja tuleeko se saatta edesvastuuseen?

Ensimmäiseen kysymykseen kieltävän vastauksen antoi kultin johtaja Tapani Koivuniemi yrityksensä nettisivulla julkaistulla vastineella. Yleisellä tasolla Koivuniemi haluaa kiistää HS artikkelin tiedot ja pitää sekä MOT-ohjelmaa vuodelta 2009 ja maanantaipiiriin liittyvää nettisivustoa vihan ja kateuden synnyttämänä ja totuutta vääristelevänä. Koivuniemen mukaan HS-kirjoituksen ”teksti on yleisesti ottaen törkyä sisältäen niin suuren määrän valheellisia tietoja, että niiden oikomista tuskin kukaan jaksaisi edes lukea.”

 Vastineessa kiinnittää huomiota tekstin pituus, sen sisältämien väitteiden epätarkkuus ja konretian puute. Teksti on argumentoinnin sijasta tyyliltään syyttävä ja manipulatiivinen. Tilanteessa moni odottaisi toisenlaista otetta. Jos mediassa suunnataan uskonnolliseen ryhmään ja erityisesti sen johtajaan raskaita syytöksiä naisten lähes sadistisesta alistamisesta, ryhmiin kuuluvien jäsenten hyväksikäyttämisestä Koivuniemen yrityksessä ja lasten eristämisestä ryhmän ulkopuolisesta maailmasta, niin väitteiden osoittaminen vääräksi olisi odotettavaa.

10.12.2010 Ilkka Wiion antama haastattelu STT:lle ja pitkä kirjoitus Kotimaa24 sivustolla vahvistavat kuitenkin pääosiltaan artikkelin tiedot. Wiio on ollut kultin jäsen kahdeksan vuotta, eronnut siitä ja toimii nykyisin pappina. Asiasta kirjoitti myös Helsingin Sanomat. Wiion tiedot ovat painava naula lahkon arkkuun.

Entä mitä tapahtui toisen kysymyksen kohdalla? Saako uskonnollisen ryhmän sisällä tehdä mitä haluaa? Asia, johon on tartuttu, on Koivunimen yritys ja sen oletetut työaikalainsäädösten rikokset. Yrityksessä tehdään tähän liittyvä tarkistus vuoden vaihteessa.

Sen sijaan (HS 11.12.2010, A15) lapsiasianvaltuutettu Kaisa Maria Aula ja professori Tuula Tamminen tyytyvät nostamaan kätensä ylös antautumisen merkiksi. Kuvaus lapsiin kohdistuvasta väkivallasta (väkivaltaisen kasvatuksen salliminen, tukistaminen, luunapit) tai lasten eristäminen kultin ulkopuolisista lapsista on ainoastaan ”lapselle suuri riski”. Ennaltaehkäisevä lastensuojelu näyttää tässä tapauksessa lamaantuneelta.

Kaiken lukemani jälkeen ymmärrän, että siihen tartutaan, mihin lain puitteissa voidaan. Siitä huolimatta pidän erittäin outona ja huolestuttavana, että Suomessa suojellaan aikuista työntekijää liioilta työtunneilta, mutta ei huolestuta, jos iso joukko lapsia on vaarassa menettää elämästään jotain keskeistä ja peruuttamatonta. Ehkä lastensuojelulaki ei ole ajan tasalla? Eikö kukaan Suomessa todellakaan aio tarttua lasten tilanteeseen kaiken kirjoitetun aineiston perusteella?

Kultin esiintulo nostaa myös esiin tarpeen saada uskonnollisen yhteisöjen toiminta joidenkin yleisesti sovittavien pelisääntöjen alaiseksi. Ehkä ei olekaan vain yksilön oma asia, jos lahko pakottaa konkreettisesti naisia ryömimään maassa ja nimittämään puolisoaan ”herraksi”?  Jos sama kerrottaisiin vaikka urheiluseurasta, niin olen varma että asian pengonta olisi kiivaassa vauhdissa ja raastuvan oven saranoita rasvattaisiin jo.

Saako uskonnon nimissä tehdä mitä vain, kunhan ei riko Suomen lakeja? Onko yhteisön harjoittama uskonto yksityisasia? Näihin kysymyksiin tarvitaan nyt aiempaa paremmin määriteltyjä vastauksia. Uskonnon privatisoituminen Suomessa on piilottanut näkyvistä sen, että uskonnonharjoitus on luonteeltaan sosiaalista toimintaa.

Mainokset

Written by latvus

11.12.2010 klo 23.23

3 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. ”Saako uskonnon nimissä tehdä mitä vain, kunhan ei riko Suomen lakeja? Onko yhteisön harjoittama uskonto yksityisasia?” Ovatko kysymykset retorisia? Kenen pitäisi puuttua ja kuka voisi puuttua toimintaan, jossa lakeja ei rikota? Kaivataanko naapuriapua, kylätoimintaa vai yhteisvastuullisuutta? Koivuniemeläisten omaiset ja ystävät lienevät olleet huolestuneita ja hädissään jo vuosikausia, mutta minkäs teet ja mitä voi tehdä? Täysivaltaisilla ja täysi-ikäisillä ihmisillä on oikeus ja vapaus tehdä myös vääriä ja manipuloituja valintoja. Ihmisillä on uskonnon- ja vakaumuksen vapauden nimissä oikeus ja vapaus valita itselleen ja lapsilleen myös vapaaehtoinen ”orjuus”. Kaikkia hyviä ei voi yhteiskunnassa taata.
    Ilkka Wiion tärkeän puheenvuoron äärelle kannattaa pysähtyä. Kaikki voimavarat, joiden avulla ja varassa voidaan kestää ja sietää ristiriitoja tarvitsematta asettua muiden ylä- ja ulkopuolelle, ovat tärkeitä ja tukemisen arvoisia. Ongelma on siinä, että suoraviivaiset, menestystä ja tuloksia lupaavat vastaukset ja kokonaisratkaisut vaikuttavat paremmilta kuin epävarmuuden sietämiseen ja ristiriitojen kestämiseen rohkaisevat vaihtoehdot, joita ei voi kutsua ratkaisuiksi eikä vastauksiksi vaan ainoastaan ehdotuksiksi. Rehellisyys ja nöyryys voivat silti osoittautua kestävämmiksi kuin menestys ja voitto.

    Jaana Hallamaa

    12.12.2010 at 2.27

  2. > väitteiden osoittaminen vääräksi olisi odotettavaa

    Länsimaisessa oikeuskäsityksessä todistustaakka ei ole syytetyllä, vaan syytöksen esittäjällä. Syytöksen esittäjän pitää osoittaa syytös oikeaksi.

    Entäpä, jos syytös on erittäin virheellinen?

    Otetaanpa ajatusleikki: Joku syyttää jotakuta kuulumisesta ulkomaiseen terroristijärjestöön.
    Miten syytetty edes voisi todistaa syyttömyytensä? Pyytämälläkö ulkomaisesta terroristijärjestöstä todistuksen, että hän ei kuulu siihen? Millä hän osoittaisi sen aitouden? Millä hän todistaisi, että ulkomainen terroristijärjestö ei valehtele? Miten voitaisiin edellyttää, että hän kyseisestä ulkomaisesta terroristijärjestöstä mitään tietämättä näkisi sen mielettömän käytännöllisen ja juridisen vaivan, että hän yrittäisi todistaa syyttömyytensä, vaikka se on ilmeisen mahdotonta?

    Siis mitä päättömämpi on esitetty syytös, sitä vaikeampi syytetyn olisi todistaa se oikeaksi.

    Entä jos syytös on raflaava?

    Mitä raflaavampi syytös on, sitä helpommin se esitetään ja sitä enemmän se nostaa yleisön tunteet pintaan, jolloin he sisäsyntyisistä syistä HALUAVAT uskoa syytöksen todeksi ja ovat entistä vähemmän vailla todisteita syytöksen esittäjältä. He ovat etukäteen jo tuominneet syytetyn ja sisäsyntyisistä syistä haluavat nähdä hänen olevan syyllinen.

    Myös tämä näkyy yllä olevassa kirjoituksessa.

    Entä jos syytöksen esittäjiä on paljon?

    Myöskään syytöksen esittäjien lukumäärä ei juuri todista asiaa suuntaan eikä toiseen, sillä ihmiset saattavat toimia yksissä tuumin.

    Ymmärrät varmaan yllä olevan perusteella, että todistustaakka ei voi olla syytetyllä eikä tuomiota kannata ennen aikojaan.

    Jaakko Joku

    12.12.2010 at 11.22

    • Yllä oleva kirjoitus (nimimerkki Jaakko Joku/tekaistu sähköpostiosoite/87.94.228.16) on aivan ilmeisesti osa Koivuniemen lahkon nettikampanjaa. Jäljet jäivät jo edellisen postaukseni yhteyteen ja tämä viimeinen kirjoitus menee samaan sarjaan.

      Saman IP osoitteen toimintaa Koivuniemeä koskevissa wiki-teksteissä on kuvattu sanalla ”vandalismi”, koska asianmukaista infoa on poistettu kohtuuttomalla tavalla wikisivustolla.

      Koivuniemen lahkon jäljet ovat erittäin voimakkaasti esillä netin avoimien keskustelupalstojen kohdalla. Tässä on muuten nettiajan paradoksi: kirjoitan blogissani eettisistä ja sosiaalisista ongelmista, jotka liittyvät lahkoon ja lahkon jäsent ovat samassa kyber-tilassa kommentoimassa asiaa (tietenkin piilosta).

      PS Nimimerkki Jaakko Joku. Jos haluat ja voit kirjoittaa omasta näkökulmasti uskonyhteisöön, niin se olisi arvokasta. Tavoitat minut myös sähköpostilla.

      latvus

      12.12.2010 at 12.02


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: