Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Maitobaareista Tapani Koivuniemen lahkoon

with 19 comments


 

(anna palautetta, klikkaa tähtiä yllä, kiitos)

 Helsigin Sanomien Kuukausi-liitteessä on (4.12.2010) Anu Nousiaisen laaja ja terävä artikkeli suomalaisesta uskonlahkosta. Pitkä ja tarkasta kuvattu kertomus oli niin järisyttävää luettavaa, että päivän Hesari jäi aamukahvilla lukematta. Artikkeli oli pakko lukea heti loppuun.

Lukemisen aikana ja sen jälkeen mielessä nousee uudestaan ja uudestaan esiin mielettömyys, mikä liittyy uskonnolliseen valtaan ja suggestioon. Miten järkevät ja suomalaisen korkeakoulusivistyksen saaneet ihmiset voivat vuosikausia elää suoranaisessa harhassa, jossa ulkopuolinen maailma kuvun ulkopuolella vääristyy ja kaikki kritiikki unohtuu? Miksi usko saattaa joissakin kohdin kokonaan unohtaa terveen järjen?

En ihannoi mitään järkiuskoa tai markkinoi tiedemantraa uskon perustana, mutta kuvaus insinööri Tapani Koivuniemen Otaniemen teekkarikylässä syntyneistä raamattupiireistä ja sen pohjalta muodostuneista suljettuista salaryhmistä – Maanantaipiiri, Puutarha ja Torni – muistuttavat siitä, että tiede, järki ja avoimen kriittinen keskustelu ovat terveen uskonyhteisön tunnusmerkkejä.
Jutussa mielenkiintoinen sivujuonne on se, että toiminta tapahtui aluksi kirkon tiloissa ja espoolaisten luterilaisten seurakuntien siipien suojissa. Espoolaiset Maitobaarit olivat ryhmän sisäänheitto-osastoa. Ilmeisesti rajanveto lahkon ja seurakuntien välillä on jo tapahtunut jokunen vuosi sitten.

Jälkikirjoitus:

Lisää informaatiota asiasta seuraavilta sivuilta jossa myös linkki adressin allekirjoittamiseen toiminnan boikotoinnista: http://sites.google.com/site/maitobaari/

Lahkon liittyvän ja ilmeisesty riistotyöhön perustuvan yhtiön palveluiden käyttöä vastaan voi allekirjoittaa adressin.
Firmaa näyttää käyttävän monet sen taustoja tuntemattomat tahot.  http://www.adressit.com/koivuniemiko

Jälkikirjoitus 2 (5.12. klo 12): tämä postaus ladattiin vuorokauden aikana liki 800 kertaa. Kyse on viikonlopun keskustelujen iso aihe

Jälkikirjoitus 3 (6.12. klo 22): reilussa parissa vuorokaudessa 1500 latausta. Suosittelen erityisesti lukemaan keskusteluosasta Jaana Hallamaan osuvan ja terävän kommentin.

Mainokset

Written by latvus

4.12.2010 klo 12.21

Kategoria(t): väkivalta

Tagged with , ,

19 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Jälkilause
    FB-keskustelussa Tapio Lampinen muistutti, että vastaavaien lahkojen kohdalla ei ole kyse ”aivopesusta” vaan lahkot vastaavat osallistujien johonkin tarpeeseen ja tämä luo suggestiivisen pohjan ja halun kuulua mukaan.

    Lahkojen jäsenet ovat usein fiksuja, osaavia ja järkeviä ihmisiä. Lahkot ovataivan ilmeisesti suggestiivisia ja manipuloivia uskonnollisuudessaan.

    latvus

    4.12.2010 at 18.52

  2. Toden totta: terve järki ja uskonto eivät ole toistensa vastakohtai tai vihollisia. Paavalikin puhuu ”järjellisestä jumalanpalveluksesta”. Olen kiitollinen isälleni, joka vastusti kaikenlaista ”hihhulointia”, olis sitten kyse hengellisestä, poliittisesta tai mistä tahansa ääri-ilmiöstä. Ihmisen psyyke on herkkä. Se kaipaa selkeyttä, varmuutta ja turvaa. Siksi uskonnollinen manipulaatio on usein niin kovin voitokasta. Ja juuri siksi uskon pitää olla avointa, yhteisöllistä ja armollista. Sulkeutuneisuus, pienryhmäisyys ja lakihenkisyys eivät koskaan – siis oikeasti mielestäni eivät koskaan – edusta tervettä kristillisyyttä.

    Vesa Häkkinen

    4.12.2010 at 20.10

    • Vesa,
      kuvat hyvin tuota eroa sairastavan ja terveyteen kurkottavan uskonnollisuuden välillä. Ehkä Jyrkkä raja terveen ja sairaan välilläon vaikea tehdä – ehkä jopa mahdotontakin, sillä sairastavassa voi olla jotakin tervettä ja toisinpäin. Ehkä tämäkin voi selittää sen, miksi monet halusivat olla vuosia mukana tässä mainitussa lahkossa.

      Mainitsemaasi listaan (selkeys, turva ja varmuus) kai voi lisätä se, että sisäpiiriläisyydessä on ”sisäänheittotuotteena” mukaan rakastaminen – ainakin niiden osalta jotka halutaan mukaan.

      latvus

      4.12.2010 at 20.19

  3. Kyseisen lahkon perustaja on määrätietoisesti hankkinut uskon varjolla itselleen tottelevan hlökunnan harjoittamalleen bisnestoiminnalle.Nyt on julkisen vallan tutkittava voiko kyseisen yrityksen palveluja ostaa verovaroilla. Rajan veto terveen ja sairaan johtamisen selvittämiseksi on mahdollista suorittaa.Luettuani HS kirjoitus 4.12.2010 sai minut järkyttymään ja vihastumaan, miten suomalaisessa yhteiskunnassa jopa lapsilla ei ole oikeus puolustautua siitä, mihin vanhemmat osallistuessaan moiseen lahkon toimintaan heikentävät lapsiensa sosiaalista kanssakäymistä muiden ikäistensä kanssa. Tässä on kysymys jo lastensuojelusta.

    aila laitinen

    4.12.2010 at 22.13

    • Aila,
      nostat esiin ison kysymyksen joka ei ole vielä tullut esiin muualla tänään (ainakaan minun silmiini): lapset. Koko arviointi on eri keskusteluissa pohtinut miksi mukaan kulutaan tai onko kyse peloista vai vallasta.

      Näiden lisäksi pitää ehdottomasti kysyä sitä, miten liikkeessä mukana olevat lapset voivat. Kuka tietää tästä lisää?

      latvus

      4.12.2010 at 23.11

  4. Robert B. Cialdinin kirjassa Influence. Science and Practice kuvataan valaisevasti ja monien esimerkkien avulla mekanismit, joiden avulla ja varassa tällaiset lahkot syntyvät, säilyvät ja pitävät jäseniään vallassaan.
    Jakolinja me-muut vastaa ihmiselle tyypillistä tapaa hahmottaa paikkansa sosiaalisissa yhteyksissä. Lahkoon liitytään tavallisesti jossain elämänvaiheessa, kun ihminen on heikoilla: ryhmän tarjoama voimakas emotionaalinen lämpö, valittujen rakkaus, tyydyttää ja täyttää akuutin huutavan tarpeen tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Rakastetuksi tulemisen ehtona näyttää olevan ryhmän ajattelun hyväksyminen. Voimakas johtaja, joka tietää, mikä on totta ja kuinka pitää elää, tarjoaa turvapaikan ristiriitoja täynnä olevan, mielettömän maailman keskellä. Johtajan suosion saaminen ja säilyttäminen tuntuu oman persoonan eheyden kannalta välttämättömältä.
    Oppi radikalisoituu vasta ajan kuluessa, mutta koska ihmiselle on tärkeää toimia johdonmukaisesti ja olla ratkaisuissaan konsistetti, ryhmän jäsenet hyväksyvät uudetkin opilliset vaatimukset: niiden kyseenalaiseksi asettaminen osoittaisi omat aiemmat ratkaisut vääriksi. Kun lahkolle on kuitenkin jo annettu koko elämä, siitä luopuminen (mihin käsitysten tarkistaminen vääjäämättä johtaisi) olisi liian kallis ratkaisu. Parempi siis vain rationalisoida edelleen: maailma vainoaa valittuja, epäilykset ovat saatanasta ja vielä tiukempi kilvoittelu tuottaa vielä kirkkaamman kruunun.
    Johtaja manipuloi: kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi vaaditaan, jokainen epäilee sekä itseään että muita (jatkuvat synnintunnustukset ja parannuksenteko). Puhdistukset pitävät joukon epävarmana ja innostavat tottelemaan ja kilvoittelemaan: jokainen voi joutua kadotettujen joukkoon jo seuraavassa puhdistuksessa. Jatkuvan laihduttamisen vaatiminen sopii myös hyvin kuvaan: fyysinen heikentyminen huonontaa edelleen mahdollisuuksia tehdä vastarintaa: aivotoiminta heikkenee ihmisen nälkiintyessä.
    Ympäristöstä eristäminen palvelee kahta päämäärää: lahkon opetuksen ja sen johtajan auktoriteetin kanssa ristiriidassa olevia viestejä ei tarvitse eikä voi ottaa vastaan. Mahdollisuudet valita elämä lahkon ulkopuolella heikkenevät entisestään, kun vaihtoehtoista sosiaalista todellisuutta ei ole.
    Lahkon elinkaaressa ensin hallitaan oppia, sitten hallinta ulotetaan elämäntapoihin, vähitellen työhön ja perhe-elämään. Sitten annetaan korkeimmille jäsenille seksuaalisia ja elämäntapaa koskevia vapauksia ja viimein johtaja hallitsee ja vallitsee paitsi mieliä ja ruumiita myös rahoja. Lopulta johtajan näkemys omasta ylivertaisuudesta saa hänet tekemään niin suuren virheen (raha ja/tai seksiskandaali), että ryhmä ”räjähtää”. Pahimmassa tapauksessa lahkon jäsenillä ei ole muuta ulospääsyä kuin kuolema johtajan käskystä.
    Ihmiset voivat päästä ulos lahkosta, jos ja kun heillä on mahdollisuus tiedostaa vallitsevan tilanteen vääristymät, epäoikeudenmukaisuudet ja kauheudet (oman minuuden menettäminen) ja samalla saada sellaista emotionaalista, sosiaalista ja muuta tukea, jonka varassa elämänsä voi rakentaa integroimalla oman persoonansa ristiriitaiset puolet kokonaisuudeksi (eikä etsimällä pelastusta ulkopuolisesta johtajasta) ja ihmisyyteen kuuluvat ristiriidat voi käsitellä uudella tavalla.

    Jaana Hallamaa

    5.12.2010 at 13.13

    • Jaana Hallamaan kirjoitus on hyvä. Mutta sosiaalipsykologisesti kyse onkin siitä, koska ryhmästä tulee sulkeutunut, sisäänpäin kääntynyt ja muut itselleen uhkaksi näkevän. Kaikkiin ryhmiin sisältyy käsittääkseni jollain lailla tuo me-henkisyys. Se lienee osa ryhmän rakentumisen ja sosiaalisen identiteetin muodostumisvaiheita. Mutta mikä saa ryhmästä tällaisen ”sisäänpäin kääntyvän mustan aukon”? Siitä ei voi mielestäni syyttää vain johtajaa.

      Mirjami

      6.12.2010 at 0.56

    • Jaanan kirjoitus on täyttä asiaa, eipä siihen ole paljon lisättävää. Juuri tuollaisella logiikalla lahko/kultti syntyy ja kehittyy viimein ehkä täyteen mielettömyyteensä saakka. Tapani Koivuniemen opetuksia kuunnellessani minulle tuli hyvin usein mieleen ajatus, että nytpä tuo erilaisin hengellisin sanakääntein kuvaa omia lapsuuden kokemuksiaan. Ei voi välttää mielikuvaa, että poikaa on lapsuudessa perusteellisesti tentattu (tunnusta!) ja syyllistetty. Miksi muuten hän korostaa niin voimakkaasti syntien tunnustamisen merkitystä? Tiedän itse erään pojan (parhaan lapsuudenystäväni) jonka opituksi strategiaksi välttää selkäsauna tuli se, että hän aina – lähes päivittäin – tunnusti kolttosensa isälleen. Tuon ”tunnustuksen” jälkeen hän sitten sai ”armolahjana” isältään anteeksi ja hyvin usein vähän taskurahojakin (joilla me vähän yli kymmenkesäiset sitten ostimme tupakkaa). Kun olimme päässeet ripille, saimme samalla luvan mennä tansseihin. Pojalla oli vain yksi ongelma: mistä rahat? Ja hyväksi havaittu ratkaisuhan löytyikin helposti: tee kolttonen, tunnusta se niin muutaman tunnin kuluttua saat rahat ja pääset puristelemaan tyttöjen tissejä.

      Fide0214

      19.3.2012 at 9.56

    • Vielä hieman lisäyksenä tuohon syntien tunnustamiseen ei-uskovaisena mutta Jumalaa etsivänä sanon, että mielestäni se kirkollinen käytäntö, että koko sali yhdessä tunnustaa syntinsä, on ihan hyvä käytäntö. Siinähän se tehdään kollektiivisesti (joka mielestäni ilmentää sitä, että synnitöntä ihmistä ei ole vaan me kaikki olemme vajavaisia) ja samalla se antaa mahdollisuuden ja suorastaan kehottaa jokaista yksityisesti, hiljaisesti, sydämessään tunnustamaan syntinsä Jeesukselle. Se ei ole ahdistavaa ja julkista ripittäytymistä jollekin lahkojohtajalle ja/tai ryhmälle. Olen puhunut paljon mm. synneistä erään kirkkoherran kanssa ja samalla vapaaehtoisesti ruotinut itseänikin. Olennaista on se, että hän ei edustanut pakkoa vaan kuulevia korvia ilman tuomioita. Taisi aina sanoa että Jeesus kyllä kuulee jos haluat hänen kuulevan ja antaa anteeksi. Minun ”uskonkäsitykseni” mukaan Jumala – jos on – ei ole samanlainen pikkusielu ja yhtä ahtaasti ajatteleva kuin ihminen, vaan hänen ymmärryksensä on tuhatkertaisesti laajempi kuin meidän. Hän ottaa pilkankin (miten Jumalaa voi muka pilkata? eiköhän sellainen ole kuin hyttysen ininää Saharan autiomaassa?) vastaan isällisesti/äidillisesti naureskellen tyyliin ”kyllähän pojat kolttosia tekee”. Minusta tämä on lohdullinen ajatus, ja luulen että tällaiselle ajatukselle löytyy perusteita myös Raamatusta.

      Tapani Koivuniemi ei opetuksissaan (niitähän löytyy netistä; olen ne kaikki kuunnellut) koskaan sano, että KENELLE synnit pitäisi tunnustaa. Kristillinen vastaus on käsittääkseni: Jeesukselle. Koivuniemen kultin käytännöt osoittavat kuitenkin sen, että ne pitää tunnustaa itse herra Koivuniemelle ja uskonveljille ja -sisarille. Lahkosta lähteneiden ”sielunhoitoa” koskevat kuvaukset kertovat tämän. Tunnustuksista tulee tätä kautta erinomainen manipuloinnin, syyllistämisen ja sitomisen menetelmä. Jos et tunnusta ”seurakunnallesi”, ajat itsesi ulos ja tielle kohti helvettiä. Mielestäni tämä on julminta henkistä väkivaltaa.Se antaa vain mustavalkoiset vaihtoehdot: joko laulat meidän virsiä ja pelastut (ja olet tottelevainen lammas Tapani-paimenen laumassa) tai lähdet matkalle kohti kadotusta ja helvettiä. Ei ihme jos lähtevät tai lähtemään joutuvan mielenterveys järkkyy.

      Fide0214

      19.3.2012 at 11.11

  5. Jaana,
    tuo R. Cialdinin kuvaus on erittäin osuva myös tässä tapauksessa. Ainoa mitä ei ole vielä tapahtunut, on tuo loppukatastrofi.

    Tuo kuvaus myös selkeällä tavalla tuo esiin sen miten sisäänheittovaiheessa ihmisen kokemus lahkosta on saamapuolella, kun välitetään ja rakastetaan. Toisaalta tämän koukun myötä ei osaa lähteä pois vaikka alistaminen ja riisto lisääntyy.

    Onko Cialdinilla muuten mitään sanottavaa osastosta lahko ja lapset?

    latvus

    5.12.2010 at 13.32

    • Cialdini kuvaa yhtenä esimerkkinä nk. Kansan temppelin (People’s Temple) järkyttävän joukkoitsemurhan Guyanassa 1978, jossa kuoli myös suuri määrä lapsia, mutta hän ei käsittele lapsia ja lasten asemaa missään erikseen. Jim Jones joutui viemään joukkonsa viidakkoon voidakseen pitää se koossa (osa pääsi tosin pakenemaan viime hetkessä vielä Guyanassakin).
      Koivuniemen ryhmässä on erikoista ja erityistä se, että osa lapsista on aikuistunut ja mennyt ”maailmaan”. Vääjäämättä ulkopuoliset vaikutteet esimerkiksi opiskelun kautta heikentävät mahdollisuuksia pitää ryhmä koossa.
      Ihmeen tarkasti tämäkin joukko näyttää noudattavan ryhmädynaamisia lainalaisuuksia. Niitä voi käyttää myös toiseen suuntaan, kun yritetään auttaa ihmisiä irti tästä henkisestä vankilasta.

      Jaana Hallamaa

      5.12.2010 at 14.40

  6. Jaana

    Kirjoitit selkokielellä kaiken sen mistä tässä on kysymys.Ihmisiltä on viety elämä, oma tahto ja tulevaisuus. Onko heidän vielä koettava se katastrofi, joka kohtaa ainakin silloin kun bisnes alkaa horjua. Sosiaalipsykologisesti joukko pitää itseään nyt kasassa toistensa tuella.Lastensuojelulaki sanoo selvästi milloin on puututtava lasten terveen ja turvallisen kasvun ja kehityksen turvaamiseen.Ihminen on heikko ja puolustuskyvytön silloin kun suggestio tukee sen heikointa aluetta, välineenä voi toimia uskonlahko, siihen ei auta akateeminen koulutuskaan eikä järkipuhe!Nyt tarvitaan APUA ulkopuolisilta , omaisilta, viranomaisilta ja ainakin julkiselta vallalta, jotka ostavat yrityksen palveluja! Vieläkin minua järkyttää, miten tälläistä voi tapahtua vielä Espoon teekkari piireissä, ja se että julkinen valta ei ota selvää kenen kanssa tehdään sopimuksia palvelujen ostosta!!!!!!!!!!

    aila laitinen

    5.12.2010 at 20.14

  7. Suomessa on joskus keskusteltu vakavasti siitä, pitääkö huumeiden käyttäjä saattaa pakkohoitoon. Asia on osoittautunut monimutkaiseksi: ihmisillä näyttää vain olevan lupa tehdä asioita, jotka moni pitää vääränä.

    Lasten kohdalla asia on selkeämpi ja monissa paikoissa on mm. huumeiden käyttäjien lapsia otettu lastensuojelun piiriin.

    Milloin uskonnollisen äärikultin toiminta ylittää ne rajat, jolloin on vakavat perustelut epäillä lasten joutuvat pitkäaikaisen ja ihmisyyttä syövän toiminnan kohteeksi? Lapset eivät ole valinneet kuulumista koivunimeläisten lahkoon vaan heidät on lapsuudesta asti vedetty mukaan muiden päätöksellä.

    Tässä on kohta, johon toivon esim. lapsiasiavaltuutetun tarttuvan.

    latvus

    6.12.2010 at 21.48

  8. Onhan tosiaan vallan uskomatonta, että tuollainen lahko voi syntyä nykyaikana. Mutta smanlaisia piirteitä on näissä ns. tavallisissa uskovaisissakin: uskotaan rukouksen auttavan polkupyörän saamiseen tai muuhun puutteeseen, on nähty enkeleitä ja Jeesuskin on joskus ilmestynyt.

    Moni on saanut lohtua uskonnosta, mutta samalla höyrähtänyt ryhmiin, jotka uskovat esim. luomiskertomukseen ja muihin Raamatun käsittämättömyyksiiin aukottomasti.

    Olen itse tavannut lääkärin, joka vanhetessaan on alaknut uskoa enemmän vanhoihin Raamtun kertomuksiin kuin lääketieteeseen.

    tammikuu44

    7.12.2010 at 19.39

  9. Hei hyvä Kari Latvus ja muut arvon keskustelijat,

    On ilmeistä, että näissä lahkoissa tai oikeastaan
    kulteissa vallitsee ”jokaista vartioi joku” -mekanisni, lukuunottamatta johtajaa.
    Monet ihmiset, jotka liittyvät tällaisiin yhteisöihin
    kärsivät jostakin deprivaatiosta,joka voi olla esimerkiksi emotionaalis-sosiaalinen puute, jota ei
    voi helposti kompensoida intellektuaalisesti. Se mahdollistaa jopa tuollaisen Jim Jonesin kaltaiset karismaattisen johtajan aikaansaamat kannattajayhteisön rituaaliset itsemurhat, johon Jaana Hallamaa viittasi. Tästä löytyy myös suomeksi tutkimus, muistaakseni Abo Akademin uskontotieteen pro gradu -työ.
    Laajemmin tarkasteltuna länsimaisissa yhteiskunnissa
    oleva tunnusomainen piirre on läpinäkyvyys, joka
    on mahdollista nähdä positiivisena tai negatiivisena
    ilmiönä. Negatiivisesti tarkastellen on kysymyksessä
    tähän keskusteltavaan aiheeseen liittyvä jehovan todistajat-efekti tai -ilmiö, jota muun muassa
    Zygmund Bauman kiinnostavasti analysoi. Siis jokaista
    valvoo jokin silmä, jos ei ihmissilmä, niin
    ”konesilmä”. Kun puhumme läpinäkyvyydestä vapauden
    indikaattorina, niin käsitämme ilmiöstä vain toisen
    puolen.
    Kultit vetävät puoleensa myös johtajiksi tietynlaisia
    ihmisiä, jotka pääsevät osoittamaan ”sosiaaliset
    kykynsä” tavalla, joka ei olisi muilla foorumeilla
    samankaltaisesti ja yhtä ”hedelmällisesti” psyykkistä
    valtanautintoa tyydyttävää (vrt. Nietzsche ”tahto valtaan” ja Freudin ”tahto tai halu nautintoon”).
    Näille kulteille on tietyissä konteksteissa ”sosiaalinen tilaus”, niin ikävää kuin se onkin todeta.

    PS: Tämä blogi on varsin hyvä, oikein kiinnostavaa
    puhetta ja kirjoitusta tärkeistä asioista!

    Yst. terv. Matti T.

    Matti Taneli

    8.12.2010 at 22.23

    • Kiitos Matti hyvästä pohdinnasta ja palautteista.

      Kultti-ilmiössä on monta kohtaa, joissa voi todeta että noinhan sen täytynee mennä, jotta jonkinlainen systeemin (siis kultin) sisäinen logiikka lienee olemassa. Siitä huolimatta on lopulya yllättävää että ilmiö tulee vastaan myös Suomessa (kuten sanoi Tammikuu44).

      Kertooko tämä uskonnollisesta ympäristöstä? Onko tällä edes merkitystä?
      Kertooko tämä jotakin erityistä suomalaisesta yhteiskunnasta?

      latvus

      9.12.2010 at 21.07

  10. Hei hyvä Kari,

    Kiitos vaan palautteestasi.
    Niin, onkohan se yllättävää, että myös Suomessa
    on tuollaisia kultteja. Toisaalta on, kun täällä
    on hyvä kontrolli, ehkä liiankin hyvä, toisaalta
    meillä on paljon sellaista sanatonta ahdistusta,
    yksinäisyyttä, myös yhteisöissä sekä syvää hiljaisuutta ja ennen muuta pelkoa kasvojen menettämisestä.
    Usein sanotaan, että suomalaisilla on vahva syyllisyyden tunne ja se olisi luterilaista perua.
    Ei kai niin, vaan sehän juuri on vierasta luterilaisuudelle, mutta tuttua kuitenkin tietynlaiselle protestanttisuudelle, kalvinismille
    tms. Meillä on ehkä kuitenkin pikemminkin häpeäkulttuuri ja näin ollen jotain yhteistä japanilaisen kulttuurin kanssa.

    Näin lyhyesti ajattelin ääneen ja laitoin melko lailla
    vaillinaisena ”heittona” ja jonkilaisena inspiraatio-
    alustana jatkokehittelyille.

    yst. terv. Matti

    Matti Taneli

    9.12.2010 at 21.29

  11. HEI,

    harkitusti pohdittu, kiitos.
    Neuvo vielä kuinkla tallennan juttusi ja vastaukset.
    t
    A

    x

    10.12.2010 at 15.32

    • Antero,
      kiitos palautteesta. Tallentamisesta: jos haluat jonkin tekstin ja sen keskustelun talteen, niin helpoin tapa on varmaan perinteinén copy-paste (kopioi-liitä). Toisaalta postaukset ja keskustelut on tarkoitus jäädä näkyviin ellei ihmeitä tapahtu ja silloin löydät ne blogin arkistosta tai hakemalla ne avainsanan mukaan.

      latvus

      10.12.2010 at 15.58


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: