Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Varma Törmän kiireellinen kirje piispalle

with 2 comments


                                                                                                                                      Kiireellinen

Varma Törmä
Uskonlahden seurakunnan vt. kappalainen

Hyvä piispa,

Olen huolissani kirkolliskokouksen päätöksestä, enkä ehdi odottaa niitä piispojen ohjeita. Olen kirkon uskollinen keskitien kulkija, joka haluaa olla uskollinen myös Raamatulle ja rakastaa kaikkia seurakuntalaisia, myös homoseksualismiin taipuneita, myös niitä homoseksu-ellejä. Ja kun minulla on nyt täällä Uskonlahden seurakunnassa kaksi, siis miehiä kaksi, jotka ovat sillä lailla taipuneita ja tietenkin ne tulivat heti sen päätöksen jälkeen virastoon, kun olin siellä pahaa aavistamatta päivystämässä ihan muita asioita. Ja ne asuvatkin ihan samassa asunnossa ja olen ne kyllä nähnyt joskus kävelylläkin kahdestaan.

Kirkolliskokous nyt kuitenkin sanoo, ettei vain saisi siunata ja varsinkaan siunata sitä homoseksualistien parisuhdetta, mutta rukoilla pitäisi tai saisi, siis tai en oikein tiedä.

Niin, että minua on nyt sitten pyydetty rukoilemaan.

Että olisiko hyvä siihen rukouksen ensinnäkin pyytää, että nuo miehet tulisivat siis eri ovista – meillä on kirkossa onneksi ovi itään ja pohjoiseen – ja sitten minä tulisin sakastin ovesta, että kukaan ei arvaisi, mitä tapahtuu. Ja muita ei saisi tietenkään tulla paikalle, eikä asiasta saisi puhua sen jälkeen. Ja istuisivatko nämä miehet eri penkissä vai olisiko se parempi, että olisivat samassa penkissä, mutta kuitenkin niin, etteivät ole sillä tavalla lähellä, niin kuin toisiaan?

Ja kun kirkolliskokous päätti, ettei rukoushetki saisi olla samanlainen kuin vihkiminen, niin voiko kuitenkin veisata virren, lukea Raamattua, rukoilla ja pitää puheen? Ne kun helposti muistattavat vihkimisestä. Ja jos mukana olisi virsi, niin mikähän se virsi voisi olla, jotta ei puhuttaisi mihinkään parisuhteeseen viittaavasta, siis miehistä, naisista, rakkaudesta tai toivosta? Olisiko virsi 631 ”Oi Herra jos mä matkamies maan” sopiva – vaikka sen lopussa puhutaan siunaamisesta? Ja entä jos kuitenkin lukisin Raamattua, niin pitäisikö aluksi muistuttaa Pyhän Paavalin sanoista Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa ja jos sitten ihan vähän olisi sanoja veljellisestä rakkaudesta (Room. 12:10)? Niin ihan vain ettei tule paha mieli siitä toisesta kohdasta, en minä sitä muuten.

Ja tämän jälkeen olisi varmaan sitten se rukous. Siis vain lyhyesti ja kummankin puolesta erikseen. Tai voisihan sitä olla kaksikin rukousta ja sanoa aamen välissä ja rukoilla sitten kummankin puolesta, ja vaikka vähän pitempään.

Ja lopuksi en sitten siunaisi vaan sanoisin jotain reipasta ja toivottaisin oikein hyvää jatkoa kummallekin elämässä.

Että näinkö se on kirkolliskokouksessa ajateltu tehtävän?

Epävarmoin terveisin,

Varma Törmä

Mainokset

Written by latvus

14.11.2010 klo 0.24

2 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Sen sijaan, että vittuilet kirkolliskokouksen päätökselle, niin voisit edes yrittää arvostaa sen pyrkimystä säilyttää kansankirkko moniäänisenä. Päätöshän jättää rukoustoimituksen kirkon työntekijöille vapaaehtoiseksi, jolloin ”liberaalit” saavat sitä vapain sydämin toteuttaa ja ”konservatiivit” voivat siitä halutessaan kieltäytyä. Monoliittisen yhden käytännön ajamisen sijaan kirkolliskokous näyttää vihdoinkin hyväksyvän, että kirkossa voi aidosti olla eri mieltä joistakin kysymyksistä ilman, että se uhkaa syvempää kristillistä yhteyttä. (Näin siis ainakin päätöksen tasolla; käytännön toteutuminen selviää vasta vuosien päästä.)

    Sami Koponen

    14.11.2010 at 13.30

  2. Sami,

    Kiva kun jaksat protestoida! Se on elämän merkki.

    Tässä postmodernissa kirjallisten tasojen maailmoissa en näe Varma Törmän kirjettä ja hahmoa niin nihilistesänä kuin sinä. Varma Törmässä on ilman muuta epävarmuutta, tietämättömyyttä, mutta kuitenkin lähtökohtaisesti hän on Herramme viinitarhan uskollinen ja sitoutunut kulkija. Tosi soturi.

    Ehkä hänen muut viestinsä voivat aikanaan – jos hän niitä kirjoittaa – laajentaa tietoamme.

    Omasta puolestani taas olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että kirkolliskokouksen päätös on parasta, mitä tilanne voi tarjota. Jonnekin taisin kirjata ajatukseni melkein samoin sanoin kuin sinä nyt; taisi olla FB. Päätös on kapea, mutta kuljettava polku. Toisaalta polun kulkeminen ei ole helppoa. Tästä kai puolestaan kertoo Varman Törmän kirjekin.

    Kirjeen viesti itselleni oli se, että samaa asiaa voi joutua katsomaan kovin eri näkökulmasta – riippuen katsojasta ja tilanteesta.

    latvus

    14.11.2010 at 22.06


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: