Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Kuuluuko valta kirkossa harvoille vai valituille?

leave a comment »


Kirkon kuohuvassa syksyn 2010 keskustelukattilassa poreilevat monet teemat. Yksi niistä on kirkon vallan ja päätöksenteon muotoutuminen. Hiljattain tutkimusprofessori Heikki Hiilamo kehotti kirkko ottamaan todesta demokratian vaatimukset ja toteuttamaan vallanjaon aidon kolmijaon, joka on yhteiskunnassa jo vanhaa kauraa. Hiilamo on valmis antamaan demokratialle tilaa lisää ja ottamaan papistolta (ehkä myös piispoilta?) näiden erityisoikeudet pois.

Keskustelukulttuurin toista laitaa edustaa Savonlinnan kirkkoherra, dosentti Sammeli Juntunen, joka on huolissaan kirkon raamattuteologiasta ja opintulkinnasta (katso dosentin ikkunan arviota kirjasta Juntunen, Kirkon raamattuteologiasta). Juntunen kulkisi Hiilamon kanssa päinvastaiseen suuntaan ja haluaisi antaa piispoille erityisen vallan päättää opista, raamatuntulkinnasta ja ties ehkä monista muistakin kysymyksistä.

Oman valtakeskustelun ovat synnyttäneet kirkon vaalit, joissa valitaan nyt edustajat paikallisiin kirkon aluetason päätöksentekokoneisiin, valtuustoihin ja neuvostoihin. Vaaleja pidetään yleensä demokratian merkkinä, mutta jos äänestäjiä on vain 20%  (aiemmin alle, nyt ehkä vähän yli, toivottavasti paljon yli 20%), niin onko kysymys enää demokratiasta vai lähinnä näennäisdemokratialla kuorrutetusta harvainvallasta?

Minne mennä?

Suuri toiveeni olisi, että kirkolliset paikallisvaalit saisivat ensinnäkin selkeät ryhmät ja epämääräiset ”puolueettomat seurakuntaväen” lopetettaisiin. Tilalle selkeät ”körtit avaran kirkon puolesta” tai ”fundamentalistit kirkon kunniaksi” tyyppiset linjat. ”Keskustaevankeliset ” ja ”kokoomuskarismaatikot” olisivat myös oikein selviä ryhmiä: niitä äänestävät tietäisivät, mitä tilaisivat. Turhaa sitä on piilottaa vakan alle, millaista uskoa edustaa.

Toinen tarve olisi saada äänestysprosentti tavalla tai toiselle 30-40% tienoille tai sitten tulee lopettaa puhe kirkon demokratiasta ja ryhtyä puhumaan sisäpiirivaalien harvainvallasta. Asioista on puhuttava oikeilla nimillä. Nykyisin seurakunnan hallinnon valtaa keskittyy kohtuuttomasta kirkon konservatiiviselle sisäpiirille, joka sitä surutta käyttää oman uskontulkintansa eteenpäin viemiseen.

Kolmas selkeä linja on tarve jatkaa hengellisen vallan ja demokraattisen vallan sekamuotoa. Kirkko on enemmän kuin vaaliyhteisö tai kirkollisveron vaalimisjärjestö. Kirkko kurkottaa kohti Jumalaa, totuutta, elämää ja tulevaa. Siksi en siis ostaisi sen enempää Hiilamon kuin Juntusen teesiä vaan pitäisin ainakin kokonaiskirkon ja hiippakuntien tasolla tasapainon demokraattisesti valittujen maallikkoedustajien ja kirkon hengellistä virkaa edustavien (papit, piispat; tulevaisuudessa toivottavasti myös laaja-alaisen diakonin viran haltijat) vallankäytön tasapainon. Olisin valmis tuomaan tämän myös seurakuntatasolle.  Tässä kohden seurakuntien tulisi kulkea kuntien kanssa eri suuntaan ja tulisi ottaa selkeämmin työntekijät mukaan päätöksentekojärjestelmään hengellisen viran edustajina.

Siis: näennäisdemokraattisesta harvainvallasta yhdistettyyn  ja kasvavaan äänestysdemokratian ja hengellisen vallan yhteistyöhön.

Advertisements

Written by latvus

8.11.2010 klo 23.57

Kategoria(t): kirkon hallinto

Tagged with , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: