Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Synodaalien satoa: Espoossa futista kirkossa, Lapualla professori vääntää ruuvia kireämmälle

with 2 comments


(voit antaa palautetta klikkaamalla tähtiä, kiitos)

1. Synodaalit

Synodaalikokouksissa pidettiin syyskuun viimeisellä viikolla merkittävä määrä korkeatasoisia esitelmiä, pohdittiin keskeisiä uskoon, kirkkoon ja papin virkaan liittyviä kysymyksiä. Puhetta oli paljon, mutta myös toinen toisensa kohtaamista. Tampereen hiippakunnan synodaalikokous teki uraa-uurtavaa työtä toteuttamalla kokouksen varsin pitkälti alhaalta ylös nousevan prosessioppimisen ja tasavertaisen jakamisen kautta. Pitkien esitelmien sijaan tekijöiksi haettiin osallistujia. Tampereen mallin toteutusta kannattaisi analysoida vähän julkisemminkin, sillä se voisi tarjota paljon opittavaa.

Espoossa puolestaan toteutettiin yksi viikon yllättävimmistä ohjelmanumeroista, kun piispa Mikko Heikka otti mittaa sisäfutiksen rangaistuslaukauskisassa kollegojensa Thomas Shivuten (Namibia) ja Brian Smith (Skotlanti) kanssa Tapiolan kirkon keskikäytävällä.

2. Miikka Ruokasen esitelmä Lapualla

Ilmeisesti julkisuudessa eniten huomiota on kerännyt Lapualla professori ja pastori Miikka Ruokasen esitelmä. Sen saamaa vastakaikua kuulijoissa kuvattiin sanoilla: ”ihastus ja tyrmistys”. Esitelmän runkona ollut teksti on luettavissa Ruokasen kotisivulla ja esitelmän keskeiset kohdat löytyvät myös Lapuan hiippakunnan sivuilta.

Ruokanen näkee Suomen ev-lut kirkon olevan vaarassa kulkea kohtia vapaamielistä uskontulkintaa, mikä ilmenee erityisesti kahdessa asiassa. Yhtäältä Raamatun ja uskontunnustuksen ajatuksia halutaan ymmärtää muutoinkin kuin vain kirjaimellisina lauseina ja toiseksi homoparien siunaaminen johtaa kirkon kaltevalle pinnalle, jossa häämöttävät mitä oudoimmat vaarat kuten ”lukumääräneutraali avioliitto”.

 En ota kantaa tässä yhteydessä tarkemmin kysymykseen spekulatiiviseen pelotteluun perhesuhteiden mielikuvituksellisilla skenaarioilla, koska ne eivät ole käsitykseni mukaan millään muotoa realistisia keskustelukohteita, eikä niitä voi verrata asialliseen kysymykseen homoparien aseman selkeyttämiseen kirkossa.

Sen sijaan Ruokasen vaatimus kirjaimellisen uskon puolesta kaipaa pari reunahuomautusta. ”Realistisen ontologian” nimissä Ruokanen vaatii ja vetoaa pitäytymään ehdottoman kirjaimellisessa uskontunnustuksen ja (ilmeisesti myös) Raamatun tulkinnassa. Keskeisiä uskonlauseita ei saa ymmärtää (lainkaan?) metaforisena kielenä vaan asiat on otettava kirjaimellisesti. Esimerkit ”liberaalista” ja ei-kirjaimellisestä tulkinnasta ovat John Spong, James Pike, Kari Syreeni ja Outi Lehtipuu. Kaksi viimeistä ovat päässeet kauhugalleriaan synodaalikirjassa olleiden artikkeleidensa johdosta. Lehtipuu esitellään ”nominalistisen ontologian” edustajana. Tätä vastustaakseen Ruokanen vaatii, että ”kristinuskon väitteet ovat tosia totuuden kaikilla eri tasoilla”.

Mihin Ruokasen viitoittama uskonlauseiden tulkinta sitten vie? Seuraavassa muutama jälkikommentti kysymykseen.

Lauseet ”astui alas tuonelaan (helvettiin)” tai ”astui ylös taivaisiin” ei saa Ruokasen mielestä viitata metaforiseen tilaan vaan kirjaimellisesti tuonelaa on haettava alhaalta maan sisästä. Mutta kuinka alas pitää mennä, että ollaan riittävän ei-metaforisia? Onko vielä alemmas menemisen uskominen vielä oikeampaa ja mitä itse asiassa ”alas astuminen tällöin merkitsee”? Entä miten ylös (avaruuteen) Kristus nousi? Kymmenen senttiä ei taida riittää vaan on puhuttava metreistä, ehkä peräti kilometreistä. Nämä esimerkit eivät ole pilkkaa metaforisen ja konkreettisen kielen rajoista vaan pelkästään asian havainnollistamista. Sitä paitsi jos uskontunnustuksen mukaan Apostolien tekoja seuraten Jeesus nousee ylös (Ap.t. 1), niin Matteuksen evankeliumin (Matt. 28:18-20) viesti on se, että Kristus on salatulla tavalla läsnä meidän kanssamme – eikä siis mennnytkään minnekään.

Onko uskon kielen ymmärtäminen kristillisen uskon kannalta aina ei-metaforiseksi ja kirjaimelliseksi parempaa, oikeampaa ja aidompaa? Ruokasen mielestä se merkitsee isien uskon puolustamista, kristillisen uskon väljähdyttävän liberaalin linjan valintaa ja johtaa kirkon rappioon. Vaihtoehdot ovat siis Ruokasen mielestä kääntyminen konservatiiviseen ja aiempaa kirjaimellisempaan tulkintaan tai hyväksyä liberaali rappio.

Haluaisin nähdä kirkon todellisuuden laajemmin kuin vain tällä yhdellä janalla. Espoon synodaalikokouksessa professori Kirsi Tirri toi esiin spiritualiteettiälyn, spiritualiteetin nousevan trendin ja tarpeen etsiä sellaisia spiritualiteetin malleja, jotka tukevat yksilön persoonallista ja hengellistä kasvua. Tällöin usko Jumalaan saa säilyttää mysteerinsä, eikä sitä selitetä rationaalisesti puhki. Tällöin vältetään hedelmätön jako kirjaimelliseen uskoon, joka johtaa päättömyyden uskomisen tarpeeseen tai uskonihmeen latistavaan järkiuskoon, jossa Jumalalla ei ole enää tilaa.

Metaforisen, konkreettisen ja mysteerille tilanantavan uskonkielen ja sitä tukevan spiritualiteetin tie näyttää dynaamisemmalta ja tasapainoisemmalta kuin Ruokasen populistiselta tuoksahtava tiukka jako kahteen.

Advertisements

2 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Jotta voisimme oikein ymmärtää onko uskontunnustukset otettava kirjaimellisesti vai metaforisesti tai jollain muulla tavalla, meidän tulee ymmärtää miten ne on niiden kirjoittamisvaiheessa ymmärretty. Näinhän eksegetiikka toimii Raamatunkin kohdalla.

    Ilmiselvästi uskontunnustukset on niiden kirjottamisvaiheessa tarkoitettu ymmärretäviksi kirjaimellisesti (dogmatiikan professori Miikka Ruokasen luulisi tietävän asian oikean laidan) eikä metaforisesti tai ei-kirjaimellisesti.

    Jos nyt joku kuitenkin haluaa ymmärtää uskontunnustuksen metorisella tai muulla ei-kirjaimellisella tavalla, hän poikkeaa niiden tarkoituksesta ja siirtyy niiden edustaman kristillisen uskon ulkopuolelle.

    Matti

    10.10.2010 at 0.04

  2. On saivartelua ruveta puhumaan senteistä ylös tai alas menemisestä yhtä hyvin kuin Jumalan oikealla puolella olemisen tavasta tms. Jumalan oikealla puolella olemisesta muistaakseni luterilaisuuden alkuvaiheissa todettiin reformoituja vastaan, että kyseessä on ennekaikkea asema eikä niinkään paikka tms. Näiltä kohdin kirjaimellinen tulkinta lienee ymmärrettävä tuonelan ja taivaan suhteena tai asemana toisiinsa nähden. Taivas hallitsee tuonelaa eli on hierarkisesti sen yläpuolella tai hallitsevassa asemassa siihen nähden.

    Jos Jeesuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseen astumisesta puhutaan, kyseessä lienee myös tapa kuvata tätä Jeesuksen asemaa suhteessa maailmaan ja tuonelaan eli hän on niiden hallitsija eli niiden yläpuolella hierarkisesti. Sen tähden myös hän ruumiissaan (joka oli nyt sama ruumis, mutta ns. hengellinen ruumis ja siis erilainen kyvyiltään kuin alkuperäinen neitsyt Mariasta syntynyt ruumis) nousi ylöspäin ennen menoaan hengelliseen ulottuvuuteen.

    Ilmeisesti hengellinen maailma (tuonela ja taivas) sijoittuu meidän materiaaliseen maailmaamme nähden juuri näin, ylhäällä ja alhaalla, mutta hengellisessä ulottuvuudessa.

    Matti

    10.10.2010 at 0.25


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: