Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for lokakuu 2010

Kynttilämielenosoitus 22.10.2010 – jälkimiete (27.10.2010)

with one comment

Tiistaina 19. lokakuuta kello 12:35 Päivi Linnoinen kirjoitti FaceBook seinälleen

”Hei, keskustelijat, jotka olette mukana vastaamassa kirkon toisenlaisesta äänestä, suvaitsevaisuuden puolesta. Ei jätetä kirkon ääntä Päivi Räsäsen joukoille. Kirkossa pieni osa jäsenistä ajattelee hänen tavoin.
Onko mielenosoitus hyvä idea? Jos tehdään, jotain fyysistä, se pitää tehdä heti ja jakaa tehtävät.
Jos tehdään tiedotuksellista, niin Tulkaa kaikki ja Meidän kirkkoomme mahtuu -liikkeet ja muut mahdolliset mukaan. Esim. Irjan tukiryhmän kautta saisi viestiä. Tämä tarkoittaisi esim. fb-ryhmiä, kirkolliskokouksen aikaan toimintaa, kansalaisadressia jne…
Mihin olette valmiit? Mitä ehdotatte?”

Seinälle tuli hetkessä vastauksia liki kolmekymmentä: Kyllä, jotain on tehtävä, jos ei muuten, niin oman mielenrauhan takia. Kuva kirkosta oli TV:n Homoillan jäänyt konservatiivien haltuun ja nyt oli toisen näkökulman vuoro. Perjantaiksi siis mielenosoitus – aikaa alle kolme vuorokautta.

Vajaa vuorokautta myöhemmin (keskiviikkona aamulla) on selvillä, että Narinkkatorille pääsee osoittamaan mieltä, mutta äänentoisto edellyttäisi kahden viikon varautumisen ja anomuksen kaupungin lautakunnalle. Jätetäänkö väliin vain tehdäänkö uusia ratkaisuja?  Pikainen palaveri ja mielenosoitus muunnetaan hiljaiseksi kynttilämielenosoitukseksi: välttämättömyydestä on nyt tullut hyve.

Keskiviikkona pohditaan myös yhteistä laulua, mielenosoituksen teesejä ja monisteen tekoa. Teesit syntyvät kynästäni ja napakoituvat Kaisa Raittilan kommentoimina pikapikaa. Laajempi palautekierros ei tarjoa parannettavaa.

Medialle laaditaan myös tiedote. Ulf Särs hoitaa tiedotteen myös ruotsiksi.

Torstaina Katriina Harviainen ehdottaa teesien laittamista adressiksi ja tämä toteutetaan saman tien (käy allekirjoittamassa kirkkovuoden loppuun asti: www.adressit.com/avoin_kirkko). Alueuutisten toimittaja haluaa väkisin haastattelun, vaikka kerron istuvan bussissa matkalla kohti Espoota. Jutun jälki päätyy myös Ylen aluetoimitukseen.

Joku taittaa esitteen ja monistaa. ”Ihania ihmisiä”, ajattelen

Perjantaina A-tuubi tekee lyhyen haastattelun ja Radio Suomi haastattelee Päivi Linnoista (onko kenelläkään hyperlinkkiä?).

Narinkkatorilla on paikalla reilut 500 mielenosoittajaa (vaikka A-studio kertoikin paikalla olleen noin pari sataa). Tunnelma on kalseasta tuulesta ja ajoittaisesta räntäsateesta huolimatta mainio. Paikalla on myös toimittajia ja kuvaamia. Kotimaa24 uutisoi tapahtuman ja haastatteli paikalla ollutta piispa Mikko Heikkaa: ”Tämä on kirkon valtavirtaa”. A-Studio poimi paikalta muutaman kommentin, mutta mielestäni Toivontuottajien YouTube tavoitti tunnelman parhaiten.

YouTubesta löytyy kertomus aiheesta englanniksi (Homoilta Hiljainen Kynttilämielenilmaus ”Gay Night Silent Candle lit Demonstration”).

Pienimuotoinen juttu, kansanliike. Lyhyt ja sähäkkä. Kirjaan vielä FB seinällen kaiken jälkeen:

”Tämä oli ihmisoikeusmielenosoitus.
Rukouskokous.
Virsiseurat.

Ja paljon muuta. Kello on taas raksahtanut Suomen Siionin käkikellossa tärkeän rattaan naksahduksen verran eteenpäin.
Voikaa hyvin. ”

kuvat: Kaisa Raittila

Adressi jää elämään vielä omaa elämäänsä.

PS. ei kannata unohta myöskään Narinkkatorilla lauletun laulun kantaesitystä: Papit homorauhan puolesta

Mainokset

Written by latvus

26.10.2010 at 23.12

20 000 käyntikertaa Dosentin ikkunassa

leave a comment »

Lokakuu toi hurjan lukijapiikin Dosentin ikkunan teksteihin. Aiemmin oli sivuilla parhaina päivinä ollut reilut 300 latausta ja kokonaislaskuri oli raksuttanut jonkin matkaa yli kymmenen tuhannen. TV kakkosen homoilta ja siihen liittyvä erittäin vilkas keskustelu sosiaalisessa mediassa toi lukijaryntäyksen myös tekstiin ”Piispan puheet söivät kirkosta yli 10 000 jäsentä”. 

Postasin tekstin lauantaina 16.10.2010 kello viiden aikaan ja kun myöhemmin illalla tarkistin tilanteen, niin blogilla oli lähes tuhat latausta. Trendi vain jatkui sunnuntaina, jonka aikana sivua ladattiin liki 3000 kertaa. Kolmen päivän aikana latauksia kertyi liki 6000 kertaa. Latausten määrä oli niin suuri, että Dosentin ikkunasta oli wordpress.com maailman listan 54. luetuin teksti viikko TV:n homoillan jälkeen – ja mittarissa on siis mukana kaikki kielet, myös englanti, jossa populaatio on hiukka suurempi.

Hurjat lukijamäärät kertovat ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin kysymys TV-Kakkosen Homoillan tapahtumista oli valtakunnan keskeisiä teemoja reilun viikon verran. Yhtäältä moni mietti, mitä tulisi tehdä vaikeaksi kokemansa kirkon kanssa ja toisaalta moni ihmettele sitä, miten kaaokseen oikein jouduttiin. Netti oli ainakin paikoin pinkeänä näistä kysymyksistä.

Toiseksi laskuri osaa kertoa, että keskeinen lukijavirta tuli Helsingin Sanomien nettikeskusteluista. Toinen selkeä lukijavirta taas syntyi Facebookin suunnalta.

Varsin erikoinen jakso kirkossa, sosiaalisessa mediassa ja myös blogin pitämisessä.

Written by latvus

26.10.2010 at 20.40

Dalit

leave a comment »

24.10.2010

Uskonpuhdistuksen muistopäivä. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä

Dalit

Tuo sana – dalit – on Suomessa kovin outo ja vähän käytetty. Suomeksi se
merkitsee muserrettua, murskattua. Sanaa käyttävät itsestään Intian
kastijärjestelmän ulkopuoliset, kastittomat. Heitä on pelkästään Intiassa yli
200 miljoonaa, mutta myös muualla, mihin hindulainen uskonto ja kulttuuri
ulottuvat.

Dalit on syntyperänsä puolesta leimattu saastaiseksi. Tämän leiman avulla hänet
halutaan nöyryyttää tekemään sellaista, mihin muut eivät halua ryhtyä. Vaikkapa
kuolemaan, likaan ja ulosteisiin liittyvät tehtävät nähdään saastaisina ja
siksi ne ovat dalitien töitä.

Pieni osa daliteista on kristittyjä, mutta Intian kristityistä puolestaan
valtaosa on daliteja. Heidän toiveensa on, että kristillinen usko voisi
vapauttaa heidät tästä piinasta.

Intian kastilaitos on virallisesti ollut laissa kielletty jo vuosikymmeniä. Nyt
on aika tuoda esiin piilossa pidetty ja edelleen jatkuva kastisorto ja nimetä
se rasistiseksi, ihmisiä alistavaksi vääryydeksi. Olemme jo aikaa sitten
tajunneet, että apartheid, rotusorto, siis mustien sortaminen oli väärin ja
sitä vastustettiin joukkovoimalla. Lokakuun 24. päivä on rauhan,
ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä, joka tuo esiin sen, että
kastisorto on väärin.

Rukoile Jumalaa. Juuri nyt on oikea hetki rukoilla Jumalaa potkaisemaan meidät
liikkeelle ja tarttumaan toimeen sen puolesta, että jokainen dalit saa elää
ihmisen elämän.

Kuule Jumala rukouksemme!

Jumala, sääli kurjaa ja avutonta,
ja pelasta köyhät ahdingosta.
Lunasta heidät väkivallan ja sorron alta. (vrt. Ps. 72:13-14)

Kari Latvus

Kari Latvus on dosentti ja eksegetiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa

(evl.fi hartaus)

Written by latvus

22.10.2010 at 22.39

Kategoria(t): diakonia

Tagged with ,

Hiljainen kynttilämielenilmaus avarakatseisemman kristillisyyden puolesta

with one comment

Mediatiedote

Hiljainen kynttilämielenilmaus avarakatseisemman kristillisyyden puolesta

Perjantaina 22.10. kello 17 Narinkkatorilla Helsingissa Kampin keskuksen edessä, Urho Kekkosen katu 1.
Kutsu mukaan arjen ja julkisuuden henkilöitä kiertelemään joukossa ja olemaan läsnä.
Kynttilä tai lyhty mukaan. Papit ja diakonit laittakoot pantapaidan päälleen.
Myös kaikkialla Suomessa kaupungeissa ja kylissä, myös omalla pihalla voit polttaa kynttilää klo 17- 17.30 ja liittyä yhteiseen joukkoon
Toimijana kansanliike: Kristitty ei tuomitse rakkautta.
Puolesta Kari Kanala, Satu Kantola, Erika Kuusilinna, Outi Lantto, Tarja Latva-Karjanmaa, Mikko Malkavaara, Ulla Oinonen, Matti Peiponen, Margit Peltovirta, Heli Pruuki, Anne-Maria Ranta-aho, Ville Talola, Satu Vasantola
Tiedustelut: Päivi Linnoinen p. 045 678 0000 paivi.linnoinen@kolumbus.fi ja Kari Latvus p. 0400-979921 tai kari.latvus@helsinki.fi

 

 

Kristitty ei tuomitse rakkautta: homokielteisyys ei kuulu kirkkoon

Mielenosoitus avarakatseisemman kristillisyyden puolesta perjantaina 22.10. kello 17

Valtakunnallinen, Helsingissä Narinkkatori

Haluamme vahvistaa kristillisyyttä, joka ei tuomitse sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, vaan kutsuu kaikki osoittamaan rakkautta toisilleen. Toivomme avointa keskustelua erilaisuuden hyväksymisestä kirkoissa. Emme tiedä kaikkia vastauksia seksuaalisuuden ja parisuhteen kysymyksiin, mutta haluamme etsiä niitä rohkeasti.

Toivomme kirkon johdon, piispojen ja kirkolliskokouksen, muistavan tämän:

1. Kirkosta eroamisen vahva aalto kertoo monen pitkäaikaisesta, perustellusta loukkaantumisesta kirkon liialliseen jähmeyteen.

2. Piispainkokouksen päätöksen mukaisesti kirkko hyväksyy homot ja homoparit ja muistuttaa, että homous ei ole synti, vaan osa Jumalan luomaa maailmaa.

3. Aikaa pelaamatta kirkon on siirryttävä homokysymyksessä nopeampaan päätöksentekoon.

4. Nyt homoparien puolesta rukoilevat yksittäiset papit ja kristityt. Tavalle on haettava nopeasti virallinen asema. Kirkossa on pyrittävä pikaisesti järjestämään myös mahdollisuus rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseen.

5. Kirkossa saa ajatella homokysymyksestä myös eri tavoin, mutta toista loukkaava puhe on vastoin kristittyjen toinen toistaan kunnioittavaa käytöstä.

Me kristityt haluamme viestittää avoimuuden, armon ja oikeudenmukaisuuden voimakkaampaa etsimistä kirkon päätöksenteossa ja viestinnässä. Kirkon on nyt aika saarnata teoillaan.

Jälkikirjoitus 22.10.2010
Osallistu ja allekirjoita teesit: www.adressit.com/avoin_kirkko

Written by latvus

20.10.2010 at 22.02

Kategoria(t): Uncategorized

Kirkon uusi homolinjaus – noin viikko jälkeen suuren Homoillan vuonna 2010

with 4 comments

Suuren kirkkokeskustelun tuiskeessa kuvattiin eri uutislähetyksissä tänään (19.10.2010) sitä, miten kirkko on eroaallon takia lamassa, mutta todettiin myös, että kriisi voi olla hyödyllinenkin, jos se johtaa avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. Kirkosta eronneiden määrä on jo reilusti yli 20 000. On mahdollista ja realistista, että kirkosta eroaa lähikuukausina vielä moninkertainen määrä. Samalla kun keskustelu jatkuu, niin piispoilta odotetaan nyt jämäkkää ja selkeää tiekarttaa, joka vie kirkkolaivan takaisin oikealle reitilleen.

Yhtenä osana uutta kurssia tarvitaan selkeä ja lyhyt muutaman kohdan ohjelma siitä, mihin kirkkoa johdetaan. Koska piispat eivät ole vielä julkaisseet ohjelmaansa, niin seuraavassa on tarjolla Dosentin ikkunan linjaus.

1. esiinnoussut kirkosta eroamisen aalto on vahva viesti ja myös sinällään arvokas ja tärkeä: se viestittää myös liian suuresta jähmeydestä kirkossa ja monien perustellusta loukkaantumisesta jo pitemmän ajan kuluessa

2. piispainkokouksen päätöksen mukaisesti kirkko hyväksyy homot ja homoparit ja muistuttaa, että homous ei ole synti vaan osa Jumalan luomaa maailmaa

3. kirkko lupaa lopettaa ajanpeluun ja vitkuttelun homokysymyksessä ja siirtyä nopeaan päätöksentekoon

4. kirkko rukoilee homoparien puolesta: nyt sen tekevät yksittäiset papit ja kristityt. Lähiaikana menettelylle haetaan virallinen asema, kun kirkolliskokous on asian käsitellyt. Kirkossa pyritään lisäksi pikaisesti järjestämään rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen mahdollisuus.

5. kirkossa saa ajatella homokysymyksestä myös eri tavoin, mutta toista loukkaava puhe on vastoin kristittyjen keskinäistä ja toinen toistaan kunnioittavaa käytöstä.

Näiden linjausten takana on reilu ja kasvava enemmistö piispoista, papeista ja muista Suomen kristityistä. Uudella linjalla kirkko haluaa viestittää avoimuuden, armon ja oikeudenmukaisuuden voimakkaampaa etsimistä myös kirkon omassa päätöksenteossa ja viestinnässä. Kirkko haluaa nyt saarnata teoillaan.

Written by latvus

18.10.2010 at 22.34

Piispan puheet söivät kirkosta yli 10 000 jäsentä

with 32 comments

Työkiireiden vuoksi katsoin vasta nyt TV2-Homoillan Areenasta – ohjelma on vielä kuukauden katsottavissa. Sitä ennen olin lukenut kymmeniä tuohtuneita, loukkaantuneita ja kyllästyneitä viestejä ohjelmasta. Jari Tervo tiivisti kritiikkinsä kirkolle vain yhteen sanaan: ”Hävetkää”.

Monessa viestissä on kauhisteltu Päivi Räsäsen (KD), Sonja Falkin (Kansanlähetys) tai Pasi Turusen (Patmos) äärikonservatiivisia linjauksia ja niiden aiheuttamaa masentavaa arvovaltatappiota kristinuskolle. On arveltu, että nämä olisivat kohtuuttomilla ja eettisesti tökeröillä mielipiteillään saaneet yli 10 000 ihmistä eroamaan kirkosta. En kuitenkaan usko näiden puheenvuorojen syntien suoraan sataneen luterilaisen kirkon laariin.

Vähänkin asioiden taustoja tunteva tietää, etteivät Kristillisdemokraatit, Kansanlähetys ja Patmos-järjestö edusta luterilaisen kirkon keskilinjaa vaan ovat äärikonservatiivia liikkeitä ja edustavat äärimmäisiä mielipiteitä. Äärikonservatiivit eivät ole kirkko.

Protestin kärki ja eroaallon voima nousee piispa Matti Revon puheista. Repo oli keskustelussa vaitonainen ja jos kommentoi jotakin, niin linjaukset tukivat mainittujen äärilinjan puheita. Mikä selittää piispan nukahduksen ja puheet?

Suoran lähetyksen paineeseen ja esiintymiskokemuksen puutteeseen asia tuskin kaatui, vaikka silläkin voi olla oma vaikutuksensa. Pikemminkin taustalla saattoi olla uuden piispan epävarmuus omasta linjastaan, joka kuullun perusteella näyttää horjuvan pahasti. Pahaksi kömmähdykseksi on laskettava se, ettei Repo tuonut esiin piispainkokouksen tänä vuonna suurella vaivalla puristamaa linjausta.

Matti Repo ei saanut kakistettua suustaan, että piispainkokous on kyennyt sopimaan

a) selkeän linjauksen, joka merkitsee homojen hyväksymistä
b) ja tähän liittyen homoparien suhteen periaatteellisen hyväksymisen sekä
c) päätöksen homoparien puolesta järjestettävästä rukoushetkestä.

Se, että piispa Matti Repo vaikeni tästä ja myötäili äärikonservatiivien puheita antoi pohjan protestiaallolle. Piispa olisi voinut selkeästi vetää linjaa äärimielipiteiden ja kirkon päälinjan välille. Ehkä suuren seurakunnan verran jäseniä olisi pysynyt kirkossa. Nyt heillä oli hyvä syy vetäytyä pois, enkä ajattele että kyse olisi uskonsa hukanneista, kirkolle merkityksettömistä tai vähäpätöisistä ihmisistä.

Ilman piispainkokouksessa sovitusta linjasta kiinnipitämisestä astutaan takaisin kaksikymmentä vuotta asennehistoriassa. Tätä taustaa vasten on yllättävää, että tähän mennessä ohjelman takia on kirkosta eronnut vasta alle 10 000 jäsentä (enemmänkin olisi odotettavissa ja jopa kohtuullista – mitä en tietenkään toivo tapahtuvan). Liikemaailmassa tällaista ihmis- ja taloustappiota ei hyvällä katsottaisi. Menikö kirkolta yli 3 miljoonaa euroa?

Kirkosta eronneiden määrä on muuten reilusti suurempi kuin Nokia-mission ja Luther-säätiön arvioitu yhteinen jäsenmäärä.  Kumartaessaan näille Repo hylkäsi monta. En voi mitenkään ymmärtää, että tällä tavoin kirkon nimissä käännetään selkä kristityille homoille.

Jari Tervo oli oikeassa.  Häpeän paikka.

[Jälkikirjoitus 17.10.2010 klo 17.30
Tämä teksti on ladattu vuorokauden kuluessa yli 4000 kertaa. Se on ollut kahden päivän ajan luetuin postaus WordPress postaus Suomessa.

Olen hyväksynyt moderoinnissa yhtä lukuunottamatta  kaikki kommentit (vain copy-paste Raamatun teksti ei mennyt läpi), vaikka osa niistä niistä on mielestäni ollut asiattomia. Jos päädyn poistamaan kommentaja niin kirjaan ne näkyviin poistoina. Tässä blogissa saa keskuskustella ja ole eri mieltä, mutta en hyväksy alatyyliä tai inttämistä. Sitä voi harjoittaa muualla. Ja luonnollisesti itsevaltiaasti päätän missä raja menee.]

Written by latvus

16.10.2010 at 16.26

Synodaalien satoa: Espoossa futista kirkossa, Lapualla professori vääntää ruuvia kireämmälle

with 2 comments

(voit antaa palautetta klikkaamalla tähtiä, kiitos)

1. Synodaalit

Synodaalikokouksissa pidettiin syyskuun viimeisellä viikolla merkittävä määrä korkeatasoisia esitelmiä, pohdittiin keskeisiä uskoon, kirkkoon ja papin virkaan liittyviä kysymyksiä. Puhetta oli paljon, mutta myös toinen toisensa kohtaamista. Tampereen hiippakunnan synodaalikokous teki uraa-uurtavaa työtä toteuttamalla kokouksen varsin pitkälti alhaalta ylös nousevan prosessioppimisen ja tasavertaisen jakamisen kautta. Pitkien esitelmien sijaan tekijöiksi haettiin osallistujia. Tampereen mallin toteutusta kannattaisi analysoida vähän julkisemminkin, sillä se voisi tarjota paljon opittavaa.

Espoossa puolestaan toteutettiin yksi viikon yllättävimmistä ohjelmanumeroista, kun piispa Mikko Heikka otti mittaa sisäfutiksen rangaistuslaukauskisassa kollegojensa Thomas Shivuten (Namibia) ja Brian Smith (Skotlanti) kanssa Tapiolan kirkon keskikäytävällä.

2. Miikka Ruokasen esitelmä Lapualla

Ilmeisesti julkisuudessa eniten huomiota on kerännyt Lapualla professori ja pastori Miikka Ruokasen esitelmä. Sen saamaa vastakaikua kuulijoissa kuvattiin sanoilla: ”ihastus ja tyrmistys”. Esitelmän runkona ollut teksti on luettavissa Ruokasen kotisivulla ja esitelmän keskeiset kohdat löytyvät myös Lapuan hiippakunnan sivuilta.

Ruokanen näkee Suomen ev-lut kirkon olevan vaarassa kulkea kohtia vapaamielistä uskontulkintaa, mikä ilmenee erityisesti kahdessa asiassa. Yhtäältä Raamatun ja uskontunnustuksen ajatuksia halutaan ymmärtää muutoinkin kuin vain kirjaimellisina lauseina ja toiseksi homoparien siunaaminen johtaa kirkon kaltevalle pinnalle, jossa häämöttävät mitä oudoimmat vaarat kuten ”lukumääräneutraali avioliitto”.

 En ota kantaa tässä yhteydessä tarkemmin kysymykseen spekulatiiviseen pelotteluun perhesuhteiden mielikuvituksellisilla skenaarioilla, koska ne eivät ole käsitykseni mukaan millään muotoa realistisia keskustelukohteita, eikä niitä voi verrata asialliseen kysymykseen homoparien aseman selkeyttämiseen kirkossa.

Sen sijaan Ruokasen vaatimus kirjaimellisen uskon puolesta kaipaa pari reunahuomautusta. ”Realistisen ontologian” nimissä Ruokanen vaatii ja vetoaa pitäytymään ehdottoman kirjaimellisessa uskontunnustuksen ja (ilmeisesti myös) Raamatun tulkinnassa. Keskeisiä uskonlauseita ei saa ymmärtää (lainkaan?) metaforisena kielenä vaan asiat on otettava kirjaimellisesti. Esimerkit ”liberaalista” ja ei-kirjaimellisestä tulkinnasta ovat John Spong, James Pike, Kari Syreeni ja Outi Lehtipuu. Kaksi viimeistä ovat päässeet kauhugalleriaan synodaalikirjassa olleiden artikkeleidensa johdosta. Lehtipuu esitellään ”nominalistisen ontologian” edustajana. Tätä vastustaakseen Ruokanen vaatii, että ”kristinuskon väitteet ovat tosia totuuden kaikilla eri tasoilla”.

Mihin Ruokasen viitoittama uskonlauseiden tulkinta sitten vie? Seuraavassa muutama jälkikommentti kysymykseen.

Lauseet ”astui alas tuonelaan (helvettiin)” tai ”astui ylös taivaisiin” ei saa Ruokasen mielestä viitata metaforiseen tilaan vaan kirjaimellisesti tuonelaa on haettava alhaalta maan sisästä. Mutta kuinka alas pitää mennä, että ollaan riittävän ei-metaforisia? Onko vielä alemmas menemisen uskominen vielä oikeampaa ja mitä itse asiassa ”alas astuminen tällöin merkitsee”? Entä miten ylös (avaruuteen) Kristus nousi? Kymmenen senttiä ei taida riittää vaan on puhuttava metreistä, ehkä peräti kilometreistä. Nämä esimerkit eivät ole pilkkaa metaforisen ja konkreettisen kielen rajoista vaan pelkästään asian havainnollistamista. Sitä paitsi jos uskontunnustuksen mukaan Apostolien tekoja seuraten Jeesus nousee ylös (Ap.t. 1), niin Matteuksen evankeliumin (Matt. 28:18-20) viesti on se, että Kristus on salatulla tavalla läsnä meidän kanssamme – eikä siis mennnytkään minnekään.

Onko uskon kielen ymmärtäminen kristillisen uskon kannalta aina ei-metaforiseksi ja kirjaimelliseksi parempaa, oikeampaa ja aidompaa? Ruokasen mielestä se merkitsee isien uskon puolustamista, kristillisen uskon väljähdyttävän liberaalin linjan valintaa ja johtaa kirkon rappioon. Vaihtoehdot ovat siis Ruokasen mielestä kääntyminen konservatiiviseen ja aiempaa kirjaimellisempaan tulkintaan tai hyväksyä liberaali rappio.

Haluaisin nähdä kirkon todellisuuden laajemmin kuin vain tällä yhdellä janalla. Espoon synodaalikokouksessa professori Kirsi Tirri toi esiin spiritualiteettiälyn, spiritualiteetin nousevan trendin ja tarpeen etsiä sellaisia spiritualiteetin malleja, jotka tukevat yksilön persoonallista ja hengellistä kasvua. Tällöin usko Jumalaan saa säilyttää mysteerinsä, eikä sitä selitetä rationaalisesti puhki. Tällöin vältetään hedelmätön jako kirjaimelliseen uskoon, joka johtaa päättömyyden uskomisen tarpeeseen tai uskonihmeen latistavaan järkiuskoon, jossa Jumalalla ei ole enää tilaa.

Metaforisen, konkreettisen ja mysteerille tilanantavan uskonkielen ja sitä tukevan spiritualiteetin tie näyttää dynaamisemmalta ja tasapainoisemmalta kuin Ruokasen populistiselta tuoksahtava tiukka jako kahteen.