Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for syyskuu 2010

Hyvän tekemisen ahdistava keveys

with one comment

26.09.2010

18. sunnuntai helluntaista

Hyvän tekemisen ahdistava keveys

Sunnuntain evankeliumi (Luuk. 14:1-6) ei ole vuosien aikana kulunut lainkaan.
On kuin Jeesuksen esittämä haaste olisi kerrottu vasta hetki sitten. Moni
voisi olettaa Jeesus-kertomuksien kuulostavan vanhoilta ja kuuluvan maailmaan,
joka ei enää puhuttele millään muotoa.

Vastoin näitä käsityksiä Jeesus tikkaa ahdistuksemme seinään kuin paineilmalla
nauloja sylkevä vasara. Naulat painuvat syvään ja jälki on siistiä. Hyvää saa
tehdä ja pulinat pois.

On vain niin monta hyvää syytä, miksi sinänsä hyvältä ja oikealta kuulostavan
asian tekeminen on vastoin perinteistä käsitystä, jopa vastoin uskonnollista
vakaumusta. Silloin kai tulisi pitää kiinni vakaumuksesta, eikä antaa elämän
tuulten ja ajan kysymysten muuttaa mielipiteitä. Erityisen vaikeaa on silloin
uskonnollisilla johtajilla, joiden tehtäväksi muistellaan olevan perinteessä
pysyminen.

Juuri tätä vastaan Jeesuksen sanat nousevat määrätietoisesti muistattamaan,
että jopa vastoin perinnettä hyvää tulee tehdä.

Vastoin aikansa kieltoja ja sääntöjä Jeesus tuli luo lähelle, kosketti ihmisen
ihoa ja mieltä. Hän teki näin myös silloin, kun se ei kuulunut asiaan. Jeesus
teki tämän myös väärässä paikassa ja väärään aikaan, siis vastoin sitä, mitä
oli kirjoitettu.

Jeesuksen arveluttava teko oli vallankumouksellinen ja radikaalin
yksinkertainen: toisen ihmisen luo tuleminen, toisen ihmisen parantaminen,
toisen ihmisen siunaaminen – juuri silloin, kun toinen sitä tarvitsee ja
perinne sen kieltää. Viesti on edelleen selvä: hyvää pitää tehdä silloinkin,
kun perinteiset käsitykset kieltävät sen.

Kari Latvus

(evl.fi – Sana Sinulle)

Written by latvus

24.9.2010 at 14.49

Kategoria(t): Uncategorized

Dosentin ikkunassa 10 000 latausta – arvio ensimmäisestä puolesta vuodesta

with one comment

 

(anna palautetta klikkaamalla

Kuvassa oleva henkilö muistuttaa kirjoittajaa erehdyttävän paljon

 tähtiä 1-5, kiitos)

Sivuston laskuri napsautti puolivuotissynttärin kunniaksi, syyskuun 18 päivänä, tasaluvun 10 000 mittariin, joka rekisteröi blogin eri tiedostojen lataukset. Määrä on iso ja tekijän kannalta iso ilo, koska suuri kävijämäärä kertoo heränneestä mielenkiinnosta.

Mitä on luettu ja mikä on oma itsearvioni ensimmäisen puolen vuoden ajalta? Etusivu on ladattu 4241 kertaa, mikä mahdollistaa itse asiassa myös aika monen tekstin lukemisen blogissa.

Luetuimpia yksittäisiä tekstejä eli kuuden tekstin kärki on seuraava:
Upea piispanvihkimys Helsingissä – yksi asia kaduttaa: 552 latausta
Homot kirkossa: 537 latausta
Helsingin uusi piispa – osa 1: 448 latausta
Arvioidut kirjat: Juntunen, Kirkon raamattuteologiasta: 414 latausta
Raamattuun uskominen on epäjumalanpalvelusta: 382 latausta
Heprean opiskelusta: 276

Vaille lukijoita eivät ole jääneet tekstit viineistäkään: Viinien maailmasta: Seven Deadly Zins 247 latausta.

Miten lukijat tulevat sivuille? Linkkikone osoittaa, että merkittäviä väyliä ovat linkit Kirkon nettisivulla ja facebook-keskustelut. Lisäksi kaikkitietävä google tuo sivuille päivittäin monia kovin vaihtelevilla hakusanoilla.

Blogia on ollut hauska kirjoittaa, mutta yhdessä asiassa toivon vielä voivani kehittää Dosentin ikkunaa. Keskusteluja syntyy vielä harvakseltaan ja vain poikkeuksellisesti usean keskustelijan välillä. Kynnys kirjoittaa jotakin kommentteihin nimellä tai nimimerkillä on aika korkea. Reilusti alle 10% kävijöistä jättää myöskään arvioita painamalla artikkelien alussa olevaa arviota klikkaamalla tähdistöä (tähdet 1-5; kommenttimahdollisuus näkyy vain jos valitsee kyseisen postauksen näkyviin, ei vielä etusivu-tilassa).

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita ja lähes kaikki tekstit kulkevat moderoinnin läpi sivuille näkyville. Moniin kommentteihin olen ehtinyt myös vastaamaan. Kirjoittajien ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta edellytän asiallista tyyliä kaikilta. Kylläkyllä: tietenkin oma rajallinen käsitykseni on suppea ja ainoa taho joka ratkaisee asiallisen ja asiattoman eron.

Siis lämmin kiitos käynnistä ja tervetuloa uudestaan – sekä kurkistamaan Dosentin ikkunasta sisään että kommentoimaan sen tekstejä.

Written by latvus

19.9.2010 at 19.35

Upea piispanvihkimys Helsingissä – yksi asia kaduttaa

with 15 comments

 

(Voit antaa palautetta klikkaamalla tähtiä 1-5, kiitos)

Syyskuun 12 päivä 2010 on uuden alun päivä ja tärkeä merkkipaalu. Päivämäärä on amerikkalaisittain ilmaistuna 9/12, ”nine-twelve”. Kyse on käännekohdasta suomalaisen kristillisyyden historiassa, joka etukäteen tuntui mahdottomalta saavuttaa ja joka nyt on totta ja jo muuttumassa arkitodellisuuden osaksi. Piispan työpöydän takana istuu nainen. Toivottavaa on, että median kuherruskuukauden jälkeen tulee tilaa sille, että tuolilla istuu Irja Askola.

9/12 on tietenkin tärkeä ja iso askel naisten tasavertaisessa kohtelussa kristillisen kirkon sisällä. Tästä ei ole epäselvää.

9/12 on myös tärkeä askel keskustelevan kristinuskon tulkinnassa Suomessa. Ollakseen aidosti ja ihmisten tasolla kirkko on kutsuttu näkemään arkea ja elämään sen keskellä. Tuossa ympäristössä mielekkäin ja toimivin tapa elää on kysyä, kuunnella ja keskustella. Päivän signaali on, että kirkko on astunut ison askeleen keskustelevampaan suuntaan.

9/12 on armollisen ja kaikille kuuluvan Jumalan etsimisen päivä. Tähän suuntaan Irja Askola saarnassaan viittasi. Tämänkin on osa Askolan tavaramerkkiä.

9/12 on myös muutaman mutkan kautta Aarne Siiralan perinnön rehabilitoinnin, kunnian palautuksen, päivä. Aarne Siirala savustettiin Järvenpäästä Seurakuntaopiston johtajan paikalta ja myös yliopiston dogmatiikan professorin tuolilta. Siiralan tavaramerkkejä olivat ihmisen kivun kuunteleminen, kansainvälisyys, kulttuurin ja yhteiskunnallisen avartumisen arvostaminen. Aarne Siirala kulki aikaansa edellä, jotta Irja Askola voisi piispana nähdä paremmin ja julistaa evankeliumia osuvammin.

Upea piispanvihkimys on elettyä historiaa ja kokemuksen voi vielä toistaa viikon ajan Yle-Areenan avulla.

Entä mikä on se yksi asia, joka nyt kaduttaa?

Hienon tilaisuuden jälkeen moni totesi tuomiokirkon tasanteella, että yhdessä kohdin olisi voinut toimia toisin. Kun piispan virkaan vihkiminen oli suoritettu, Irja Askola saanut tyylikkään piispankaavun, ristin, hiipan ja sauvan ja kääntyi seurakuntaan päin, niin kämmenissä kihisi vimmattu taputtamisen tarve, mielessä lauloi halleluja ja teki mieli ponkaista penkissä seisomaan. Suomalaiskansallinen jäykkyys ja tilaisuuden arvovaltainen toteutus tuskin olisi kärsinyt, jos tähän olisimme ryhtyneet. Protokollavirheen olisivat varmaan antaneet anteeksi kaikki.

Mikään muu ei kaduta paitsi se, etten tuossa kohtaa uskaltanut.

Written by latvus

12.9.2010 at 13.25

Kategoria(t): piispa

Tagged with , ,

Jänis lautasella, homo parisuhteessa – tabun ja moraalin ero

with 6 comments

(Anna palautetta, kiitos)

Luin kesällä antropologian klassikon Mary Douglas, Puhtaus ja vaara (Vastapaino). Havainnollisella tavalla Douglas selvittää, miten käsitykset puhtaudesta, saastaisuudesta, tabuista ja moraalista ovat kulkeneet rinnakkain ja sisäkkäin. Miksi ruoka edustaa puhdasta silloin kun se on lautasella, mutta likaa kun sitä saa paidalle? Miksi eri kulttuureissa erilaiset eläimet tai ihmiset saavat leiman saastainen tai puhdas? Yleensä aineen olomuodoista juokseva ja kiinteä ovat helppoja käsitellä, mutta väliin jäävä tahmea on hankala tapaus. Miksi erilaiset ihmisen eritteet saavat vaihtelevia tunteita aikaiseksi (räkä, kyynel, uloste, kuukautisvuoto)? Kirjaa lukiessa päässäni alkoi kuhista ajatus (johon viittaa myös suomentaja Veikko Anttonen esipuheessa), että nyt taitaa olla tarjolla ajatuksia myös siihen keskusteluun, jota Suomessa käydään (homo)seksuaalisuudesta.

Douglas käsittelee pitkään kysymystä puhtaista ja saastaisista eläimistä Vanhassa testamentissa. On ilmeistä, ettei kyse ole terveysohjeista, vaikka näin on joskus ajateltukin. Taustalla on pikemminkin kysymys tabuista (katso tabu ilmauksen kuvausta englanniksi). Tällä hankalasti suomentuvalla sanalla viitataan säädöksiin, joilla on hallinnoitu elämässä esiintyviä poikkeamia, pidetty yllä rajaa meidän ja muiden välillä, torjuttu erilaisuuden ja poikkeaman (anomalia) tekemää särmää järjestykseen. Anomalia on poikkeus sääntöön ja siksi se usein päätyy tabuksi. Tabuun liittyy pahaa ja torjuttavaa, mutta yhtä hyvin myös pyhää ja jumalallista.

Minulle oli erittäin tärkeä huomata ero, jonka Douglas tekee tabunsäännön ja moraalisen säännön välillä. Joskus voi olla asioista, jotka ovat samalla moraalisia ohjeita ja tabusääntöjä, mutta näitä kahta ei pidä kuitenkaan samastaa. Moraalikysymykset selvittävät, miten heikompaa pitää suojella, miten vahvemman valtaa saa käyttää ja miten yhteisöt voivat hyvin. Tabussa on usein kyse muunlaisesta kiellosta.

 

* * *

 

Mitä tästä voisi sitten ottaa opiksi homoseksuaalisuuteen liittyvään keskusteluun nykyaikana, kun on tehty aikamatka muinaisisraelilaisesta heimokulttuurista Suomeen vuonna 2010? Ensimmäinen kysymys: oliko juutalaisuuden (ja siten myös Paavalin) päässä koodisto, joka rakentui moraalikysymyksistä vai tabukysymyksistä, kun puhuttiin samaa sukupuolta olevien seksiakteista? Vanha testamentti liittää kaikki keskeiset tekstit yhteyteen, jossa puhutaan puhtaudesta ja saastaisuudesta. Tarkastelun kohteena ovat naisen ja miehen eritteet, synnytyksen säädökset, puhtaat ja saastaiset ruoat, sallitut ja kielletyt sukupuolisuhteet. Läpi Kolmannen Mooseksen kirjan kulkee tiukka tabuajattelu, joka ei perustele asioita oikealla ja väärällä, heikomman ihmisen suojelulla ja vahvemman säätelyllä, vaan asettaa asiat puhtauden ja saastaisuuden asteikolle. Siis tabukysymyksiä, ei moraalikysymyksiä. Mitä tästä seuraa?

 

* * *

 

Jos ja kun otamme todesta Mary Douglasin avaaman näkökulman, niin huomaamme pian, että asiassa on vinha perä. Muinaisisraelilainen tabukoodi kielsi samaa sukupuolta olevien seksiaktin ja piti sitä anomaliana, poikkeuksena, joka vaarantaa järjestyksen ja säännönmukaisuuden siinä missä jänis tai sika saastuttaa ruokalistan tai lasten synnyttäminen naisen (vrt. kirkottaminen). Moraalin näkökulmasta lain ja ihmisten keskinäisen elämän tulisi tukea rakkautta ja hyvinvointia. Moraalin ja eettisen käyttäytymisen näkökulmasta samaa sukupuolta olevien laillistettu parisuhteen (tai pariliiton) tarkoituksena on tuoda hyvää ihmisten elämään ja ehkäistä pahaa, haavoittumista ja rikkinäisyyttä.

Jos jäämme toistamaan muinaisisraelilaisen tabu-ajattelun yksittäistä lausetta samaa sukupuolta olevien seksiaktien uhasta ja vaarasta, liitymme lauseeseen, jonka alkuperäinen merkitys on meille vieras ja tuntematon tabukulttuuri. Näyttää siltä, että muinainen tabuajattelu ei ole enää mielekäs, mutta moraaliin pohjaava ajattelu tarjoaa osuvamman mallin käsitellä samaa sukupuolta olevien parisuhteita.

Written by latvus

5.9.2010 at 23.21

Kategoria(t): Uncategorized