Kirkollinen vihkiminen ja ihmisten yhdenvertaisuus


Kesän aikana käyty ajoittain vilkaskin keskustelu avioliittolain muutoksesta on keskittynyt kahteen kysymykseen. Miten kaikille kansalaisille taataan yhdenvertainen juridinen asema ja miten ev-lut kirkko ratkaisee kysymyksen samaa sukupuolta olevien parien siunaamisen/vihkimisen? Näihin kysymyksiin näyttää seuloutuvan myös ratkaisumalleja. Seuraavassa on yksi niistä.

Yleisen keskustelun perusteella näyttää ilmeiseltä, että suomalainen yhteiskunta on kypsynyt tunnustamaan myös seksuaalisten vähemmistöryhmien tasavertaisen aseman parisuhdekysymyksessä. Homoparien asema halutaan juridisesti rinnastaa miehen ja naisen väliseen suhteeseen, mikä takaa yhteisen käytännön mm. nimiasiassa ja adoptiokysymyksessä. Vaikka yhteiskunnan heteroenemmistö ei aina näe ja havaitse näitä tarpeita, niin samankaltainen kohtelu ja yhdenvertaisuus parisuhteen lainsäädännössä on sekä käytännössä ja ehkä vielä enemmän mentaalisesti iso ja tärkeä asia.

Vastaavasti näyttää yhtä ilmeiseltä, että ev-lut kirkko ei ainakaan tällä hetkellä ole valmis ottamaan askelta homoparien vihkimiseen. Asiaa on yksinkertaisesti niin uusi, että sitä ei ole ehditty pohtia rauhassa. Saattaa olla, että samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen ja siunaamisen välillä on vain hiuksenhieno ero, mutta silti se on olemassa. Kirkossa on kasvanut viimeisten vuosien aikana käsitys siitä, että rekisteröidyt parisuhteen voidaan siunata. Papiston parissa suurin vastustus siunaamiselle on yli 55 vuotta täyttäneiden parissa, miehet ovat hiukan enemmän vastaan kuin naiset ja Pohjois- ja Itä-Suomi vastustaa enemmän kuin urbaani etelä. Muutaman vuoden kuluessa siunaamisen kannalla lienee jo valtaenemmistö. Tästä huolimatta kirkossa ei ole mahdollista ottaa nyt askelta homoliittojen vihkimisen suuntaa.

Yhden ratkaisun kysymykseen tarjoaa seuraava järjestely:

1) yhteiskunnassa uudistetaan avioliitto/parisuhdelakia lakia niin, että myös samaa sukupuolta olevat voidaan lukea sen piiriin.

2) ev-lut kirkko voi jatkossa vihkiä heteroparit

3) samaa sukupuolta olevien on virallistettava liittonsa maistraatissa ja parit voivat sen jälkeen hakea kirkossa parisuhteelleen siunauksen.

Halutessaan myös heteropari voisi laillistaa liittonsa maistraatissa ja hakea kirkosta parisuhteen siunauksen.

Tässä ratkaisumallissa kirkkoa ei pakoteta ottamaan askelta, johon se ei ole valmis, mutta huomioidaan yhteiskunnan jäsenten asema niin hyvin kuin mahdollista. Ratkaisu edistää kansalaisten yhdenvertaista asemaa selkeästi, mutta ei aseta kirkkoa liian hätäiseen päätöksentekoon.

Mainokset

9 vastausta artikkeliin “Kirkollinen vihkiminen ja ihmisten yhdenvertaisuus

  1. En ole ehtinyt kesällä juuri kirkollista mediaa seuraamaan, joten täsmentäisitkö tietämättömälle että millä perusteella ”näyttää ilmeiseltä” että kirkko nikottelisi uuden parisuhdelain kanssa? Ainoa kirkon edustaja, jonka tiedän ottaneen kantaa asiaan, on muutaman kuukauden päästä eläkkeelle jäävä Helsingin piispa. Hän tuskin päättää siitä, millaisia ratkaisuja ev.lut. kirkko tekee mahdollisen uuden lain suhteen. Onko esimerkiksi arkkipiispa kertonut näkemyksensä? Tai joku muu, jolla on isosti valtaa kirkossa vielä ensi syksynäkin?

    1. Kun asiaan liittyen on lehdistössä kartoitettu eri kirkollisten vaikuttajien kantoja, niin kukaan ei ole yksiselitteisesti liputtanut yhdistelmää sukupuolineutraali avioliitto & kirkon vihkioikeuden jatkuminen nykyisellään (sisältäen homoliittojen vihkimisen). Keväällä tuleva ap Mäkinen ilmaisi useampaan kertaan, ettei aja Ruotsin ratkaisua Suomeen.
      Kari

  2. Kari: Kiitos harkitusta ja maltillisesta kirjoituksesta. Kirjoitin itsekin samasta aiheesta kotimaa24-sivuilla. Palaan kirjoitukseen tuonnempana paremmalla ajalla…

  3. Karin ehdotus tuntuu hyvältä. Mietityttää tosin se, että tuossa ”mallissa” lainasäätäjä/yhteiskunta voisi jatkossa painostaa kirkkoa toimimaan toisin kuin 2. kohta sanoo.

    Itse esitin ajatuksen, että uutta avioliittolakia ei tarvita vaan että lainsäädäntöä voidaan tarvittaessa uudistaa ja täydentää parisuhteensa rekisteröineiden oikeuksien takaamiseksi.

    1. Hei,
      Tovo mainitse ajatuksen että yhteiskunta voisi ”painostaa” kirkko toimimaan toisin kun kohdassa kaksi todetaan. Niin, ehkä tai sitten ei. Tuo sana ”painostaa” kannatta kuitenkin avata kokonaan. Tälläkin hetkellä on kirkolla ”paine” siunata homoparit ja se tulee erityisesti kirkon sisältä.

      Jos Suomessa kirkkoon kohdistuu paine, niin kyllä se on ihan sisäsyntyistä ja sen kohtaaminen on valtaosin myönteinen asia. Tällä hetkellä en osaa nähdä mitään erityisiä pelkoja asiassa. Valtiovalta säätää ja kirkko tekee omat ratkaisunsa omaan tahtiin. Nykytilanteessa asioiden hoidossa eduskunnan ja kirkon välillä on jopa asiallista vuorovaikutusta enenevässä määrin.

      Kari

  4. Kolme esittämääsi vaihotehtoa voivat
    tarjota etenemistien. Itse ajattelen, että kirkolla tulisi olla jatkossakin oikeus päättää keitä se vihkii avioliittoon. Sukupuolineutraalin avioliittoon vihkimisen käytöön otto kirkossa jakaisi kirkon kahtia eikä siksi ole mielestäni mahdollinen (ks. blogino Kotima24.fi)

    1. Pekka,
      Kuten tekstissäni totesin niin sukupuolineutraalin parisuhdelain käyttöön ottaminen ei merkitse sitä että kirkko vihkisi kaikki parit automaattisesti. Tuota ajatteluvirhettä ei kannata viljellä.

      Kari

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s