Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Meneekö Aabrahamin perintö uuteen jakoon?

leave a comment »


Raamatun teksti kertoo Aabrahamista ja hänen kahdesta pojastaan, esikois-Ismaelista ja nuorimmaisesta Iisakista, on monen taistelun ja kansallisen kiistan lähtökohta. Myöhempi tulkintahistoria on sitonut tekstin tulkinnan juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten taustahistoriaan. Vaikka I. Moos. 16-25 teksti ei tähän suoraan viittaakaan ovat myöhemmät tekstit rakentaneet näitä vaikutushistorian siltoja tiiviisti.

Debatissa on kaksi asiaa usein noussut yli muiden. Ismael oli Aabrahamin pojista vanhempi ja hänelle olisi esikoisuuden perusteella kuulunut merkittävä osa perinnöstä. Tämän estääkseen Saara karkotti Ismaelin Iisakin syntymän jälkeen (1. Moos 21:8-21).

Millainen painoarvo kertomuksilla on? Onko niillä mitään historiallista taustaa? Raamatuntutkijoiden vastaukset kysymyksiin ovat vuosikymmenien myötä muuttuneet. Ennen 1970-lukua m/patriarkkojen historiaan ei asetettu kovin suuria kysymysmerkkejä. Sen jälkeen, kun koko Israelin kansan varhaishistoria on osoittautunut käytettävissä olevien historiantutkimuksen välinein varsin kyseenalaiseksi, on myös patriarkkojen historiallisuutta pohdittu paljon.

Keskusteluun tuo uuden säikeen se, kertomussikermän kaikkein dramaattisin osa (21:8-21) voidaan nyt osoittaa erittäin myöhäiseksi lisäykseksi (luultavimmin persialaisajalta). Varhaisemmat tekstikerrokset, ns. Jahvistin teksti (luvussa 16) ja Pappiskirjan teksti (luvuissa 17 ja 25:9-18), eivät tunteneet koko ajatusta Ismaelin karkotuksesta – niiden mukaan Ismael ja hänen äitinsä elivät elämänsä Aabrahamin perheessä, vaikka keskeinen kertomuslinja kulkikin Iisakin kautta. Jakeen 21:8-21 liittyvät pakkosiirtolaisuuden jälkeiseen toisen temppelin aikaan ja heijastavat muukalaisvihamielistä ajattelua, joka tulee esiin myös luvuissa Esra 9-10.

Ismaelin karkotus on vertaiskuvallinen, siis symbolinen kertomus, joka ei perustu tapahtuneisiin historian tapahtumiin. Siitä voisi hyvin käyttää myös nimitystä midrash, tulkintakertomus.

Entä millaisia historiallisia tai poliittisia seurauksia tästä eksegeettisestä tuloksesta pitää tehdä? Se on taatusti tärkeä kysymys, mutta jo seuraavan pohdinnan arvoinen asia ja enemmän (uskonto)politiikkaa kuin tiedettä.

Luvun 1. Moos 21:8-21 analyysini on osaltaan julkaistu keväällä 2010 (Genesis: Texts @ Contexts. Athalya Brenner , Archie Chi-chung Lee, Gale A. Yee (eds.) ja pidin samasta teemasta myös lyhyen esitelmän elokuussa Helsingissä olleessa IOSOT-konferenssissa.

Mainokset

Written by latvus

9.8.2010 klo 23.50

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: