Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for elokuu 2010

Eero Huovisen kaksi vuosikymmentä ja lähtöitku

with 2 comments

Lähtökahvit

Eero Huovinen valittiin Helsingin piispaksi pari vuosikymmentä sitten. Noiden vaalien aikaan olin Wille Riekkisen vaalikampanjassa mukana suurella sykkeellä ja Willen valitsematta jääminen oli iso pettymys (Eero Huovinen voitti tiukassa vaalissa Mikko Heikan ja Wille Riekkisen). Vaalin jälkeen oli olo, että konservatiivien junttakirjeen viesti oli mennyt läpi täpärästi: vapaamielisiksi pelättyjen Riekkisen ja Heikan torjumiseksi oli äänet kehotettu keskittämään Huoviselle, vaikka tämä olikin jo aiemmin liputtanut mm. naisten pappisviran puolesta. Huovisen valinta oli aikanaan konservatiivien voitto.

Entä nyt: miltä näyttää kahden vuosikymmenen jälkeen?

Elokuun viimeisenä iltana armon vuonna 2010 Huovinen piti läksiäismessun Tuomiokirkossa ja satoja kirkkoon halunneita jäi kirkon ulkopuolelle. Moni halusi saattaa piispaa ja jakaa eron hetken. Paikalla olivat kaikki presidentit ja monta hiippakuntalaista. Meitä muiden hiippakuntien ekumeenisia kuokkavieraitakin oli muutamia.

Tuomiokirkon herkkä hetki oli messun lopussa, kun Huovinen riisui alttarin ulkokaiteelle piispan hiipan, kaavun, stolan, alban ja veti päälle siviilitakin. Matti Poutiainen antoi emeritus-ristin. Virasta ja vallasta luopuminen mursi Huovisen äänen lopussa, ennen presidenttien ja perheen kahvittamista Tuomiokirkon ulkopuolella. Suuren urheilujuhlan tunnelmaa lisäsi torvisoittokunta.

Iso aikakausi päättyy Eero Huovisen vaihtuessa Irja Askolaan. Huovinen ei ollut piispan virkaan tullessaan hiippakunnan, julkisuuden, vallan ja median Mr. Big. Tämän roolin Huovinen valloitti aikaa myöden ja monen vaiheen myötä. Huovinen on ollut verkostojen, tilanteen ja puheen mestari. Hänen kykynsä ottaa tila haltuun, puhutella monia ja naurattaa kaikkia on ollut vertaansa vailla – myös lähtöiltana.

Kansallisen piispamyytin Huovinen nosti eksponentiaalisiin mittoihin suostuessaan lomalla tsunamin uhrien kohtaajaksi. Julkisuudessa sureminen ja oman ahdistuksen tuominen julki painoi miehen hartioita monta senttiä kasaan, mutta antoi kirkon äänelle uskottavuutta käsittämättömän paljon. Maailman kauheuden kohtaaminen ja sen julkiseksi tekeminen teki Huovisesta Piispan isolla alkukirjaimella. Pohjatyö kärsimyksen kiertokoulun käymiseen olivat Hangon onnettomuus ja Estonian tuho.

Huovinen tuli piispaksi konservatiivien tuella, mutta tiukan linjan edustajille hän oli liian vähän ja liian laimeaa. Huovinen ei ole taannutkaan kotipaikkaa änkyröille, vaikka moni sitä odotti.

Puolestaan niille, jotka ovat kymmenen vuotta (ja enemmänkin) halunneet edistää seksuaalisiin vähemmistöryhmin kuuluvien kristittyjen asianmukaista kohtaamista, Huovinen on ollut liian hidas ja ollut myös vallankäyttäjä pahimmasta päästä.

Liian vähän konservatiiveille ja liian vähän kirkon uudistajille? Ehkä juuri tämä taiteilu eri linjojen välillä (ja oman kantansa kanssa) on ollut se missio ja tie, jonka Huovinen on taidolla, tahdolla ja vallalla valinnut kuljettavakseen. Muutoksen vuosina kirkko on tarvinnut Huovista, joka on hidastanut vauhtia keulalla ja hoputtanut viimeisiä pysymään letkassa.

Huomenna Helsingin piispan virkaa hoitaa Irja Askola. Kirkko urbaani Helsinki ja koko hiippakunta odottavat uutta piispaansa.

Mainokset

Written by latvus

31.8.2010 at 22.33

Jeesus pilkkasi uskovaisia

leave a comment »

14. sunnuntai helluntaista

Tähän käsitykseen on helppo tulla lähimmäisen sunnuntain evankeliumin
perusteella. Jeesusta ei usein ole ajateltu satiirisena pilkantekijänä, eikä
hänestä ole tehty kuvainraastajaa, joka olisi valmis tarttumaan
pilkkakirveeseen. Pikemminkin Jeesus lienee monien mielessä useimmin
rauhallinen ja hillitty kuin amerikkalaiset 1950-luvulla Jeesusta näytelleet
filmitähdet. Mukana mielikuvassa on kosolti nykyajan kiiltokuvaa ja
viihdekulttuuria.

Näissä mielikuvissa Jeesus ei pane pilkan kohteeksi yksilön vakaumusta, siis
uskovaista lähimmäistä ja hänen uskoaan Jumalaan. Lähimmäisensunnuntain
evankeliumi (Luuk. 10:25-37) ei kuitenkaan jätä arvailuille sijaa, sillä sen
mukaan tärkeätä ei ole oikea usko ja uskonharjoitus. Ne jäävät toiseksi sen
rinnalla, että vääräuskoinen ja tuntematon mikä-lie-mies katsoo ympärilleen ja
auttaa pulassa olevaa. Siis oikeitten ajatusten ja oikean uskonopin sijasta
ytimessä on toisesta välittäminen, lähimmäisen vaivan näkeminen ja siihen
vastaaminen.

Oikeat teot vai oikea usko? Tätä jakoa on monet kerrat pidetty vääränä
kysymyksenä oikeaan asiaan. Oikea usko ja oikea teko kun pitäisi mieluimmin
kuulua yhteen. Tähän ihanteeseen Jeesuksen pilkkakirves kuitenkin osuu tarkasti
ja halkaisee ajatusyrityksen kuin halonhakkaaja tuoreen koivupölkyn. Vertauksen
yhteydessä puhe oikeasta uskosta kuulostaa enemmänkin selityksiltä ja
vakuuttelulta.

Tuntemattoman lähimmäisen tekemä oikea teko on ihmisen mitta. Tällä mittapuulla
kannatta mitata elämää vähän laajemminkin ja nähdä kuinka keskeistä on katsoa
toista ihmistä ilman omia ennakkoehtoja ja edellytyksiä.

Kari Latvus

(julkaistu myös evl.fi/kappeli;  Sana sinulle -sivulla)

Written by latvus

27.8.2010 at 10.58

Kategoria(t): Uncategorized

Piispojen peli: Huovinen vastaan Mäkinen

with 5 comments

Piispat eivät ole keskenään eri mieltä julkisuudessa. Tämä kirjoittamaton sääntö oli kirkossa aivan yksiselitteinen aikana ennen keskustelua sukupuolesta, siis sekä kysymystä naisesta papin stolan kantajana että samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta. Julkisen erimieltäolemisen aloitti Oulun piispa Olavi Rimpiläinen, joka veti omaa linjaansa ja kieltäytyi vihkimästä naisia papiksi.

Seuraava linjariita syntyi, kun Kuopion piispa Wille Riekkinen liputti rekisteröityjen homoparien siunaamisen puolesta. Valtaosa piispoista ajoi julkisesti toista linjaa.

Mielenkiintoisen ristivedon kirkon käytävälle saivat aikaan tänä kesänä Helsingin eläkkeelle väistyvä piispa Eero Huovinen ja juuri virkakautensa aloittanut arkkipiispa Kari Mäkinen. Huovinen käytti tehokkaasti uutisista vajaan heinäkuun ja aprikoi kirkon olevan valmis luopumaan vihkimisoikeudesta, jos sukupuolineutraali avioliitto menee läpi (HS 26.7.2010). Kuukautta myöhemmin (A-studio 18.8.2010) Mäkinen jyrähti, ettei moinen pohdiskelu ole kirkossa ajankohtaista ja, että kirkko pitää kiinni vihkioikeudesta myös sukupuolineutraalin parisuhde-/avioliittolain aikana, mutta kirkko itse päättää keitä vihitään. Käytännössä tämä voi merkitä sitä, että heterot vihitään ja homoparit siunataan (vrt. Dosentin ikkunasta 13.8.2010).

Mitä oikein tapahtui? Siis: olivatko piispojen erilaiset puheenvuorot taitavasti suunnitellut pelin osat yksi ja kaksi, jossa ensi Huovinen uhkaa ja päministerin ynnä kansan kauhistuessa Mäkinen rientää lepyttämään? Toisen vaihtoehdon sanailuun tarjoaa taistelu kirkon linjasta. Ottivatko erilaiset kirkolliset suunnat ja piispakentän voimakkaimmat urokset kilpatantereella yhteen niin, että hiipat napsahtivat?

Olipa kumpi tahansa vaihtoehto syynä erilaisten linjausten esilletuloon, niin lopputulokseen voi olla tyytyväinen, koska selkeästi on tullut näkyviin sekä kaikkien kansalaisten tarve yhdenvertaiseen lainsäädäntöön, mutta myös se, ettei kirkko ole maassa vain äänetön yhtiökumppani vaan partneri, joka ilmaisee oman linjansa.

Piispojen julkinen keskustelu ja erilaiset julkiset mielipiteet ovat ilmeisesti mainio asia.

Written by latvus

19.8.2010 at 15.06

Kuvitelmia Raamatusta

with one comment

Helsingin tuomiokirkon kryptassa on 2010 elokuun ajan esillä yli neljäkymmentä vahvaa tulkintaa Vanhan testamentin ihmisistä ja tapahtumista. Öljyvärimaalauksista koostuva näyttely on peräisin Maarit Kolsin pensselistä.  Näyttely avaa vahvasti puhuttelevan näkökulman Vanhan testamentin ihmisiin. Koska Raamattu kuvaa niin vähän ihmisten kasvon- ja luonteenpiirteitä, jää tilaa enemmän tulkinnoille ja mielikuvitukselle. Siksi näyttelyn nimessä on sana ”kuvitelmia”.

Daavidin silmissä näkyy iloinen pilke, kun taas Batseba on aika pomo naiseksi. Laulujen Laulun erotiikkaa ei kannata ohittaa, maailman luominen vangitsee katseen maagisesti. Entä sitten masentuneen psalmi, joka sitoo ihmisen syvälle ahdistukseen? Monien hienojen töiden joukossa oma ehdoton suosikkini on Hagar ja Ismael- vau, mikä hehku.

Tämä on elokuun must Helsingissä liikkuessa.

Lue aiheesta Kirkon ja Kaupungin juttu.

Written by latvus

16.8.2010 at 18.14

Kirkollinen vihkiminen ja ihmisten yhdenvertaisuus

with 9 comments

Kesän aikana käyty ajoittain vilkaskin keskustelu avioliittolain muutoksesta on keskittynyt kahteen kysymykseen. Miten kaikille kansalaisille taataan yhdenvertainen juridinen asema ja miten ev-lut kirkko ratkaisee kysymyksen samaa sukupuolta olevien parien siunaamisen/vihkimisen? Näihin kysymyksiin näyttää seuloutuvan myös ratkaisumalleja. Seuraavassa on yksi niistä.

Yleisen keskustelun perusteella näyttää ilmeiseltä, että suomalainen yhteiskunta on kypsynyt tunnustamaan myös seksuaalisten vähemmistöryhmien tasavertaisen aseman parisuhdekysymyksessä. Homoparien asema halutaan juridisesti rinnastaa miehen ja naisen väliseen suhteeseen, mikä takaa yhteisen käytännön mm. nimiasiassa ja adoptiokysymyksessä. Vaikka yhteiskunnan heteroenemmistö ei aina näe ja havaitse näitä tarpeita, niin samankaltainen kohtelu ja yhdenvertaisuus parisuhteen lainsäädännössä on sekä käytännössä ja ehkä vielä enemmän mentaalisesti iso ja tärkeä asia.

Vastaavasti näyttää yhtä ilmeiseltä, että ev-lut kirkko ei ainakaan tällä hetkellä ole valmis ottamaan askelta homoparien vihkimiseen. Asiaa on yksinkertaisesti niin uusi, että sitä ei ole ehditty pohtia rauhassa. Saattaa olla, että samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen ja siunaamisen välillä on vain hiuksenhieno ero, mutta silti se on olemassa. Kirkossa on kasvanut viimeisten vuosien aikana käsitys siitä, että rekisteröidyt parisuhteen voidaan siunata. Papiston parissa suurin vastustus siunaamiselle on yli 55 vuotta täyttäneiden parissa, miehet ovat hiukan enemmän vastaan kuin naiset ja Pohjois- ja Itä-Suomi vastustaa enemmän kuin urbaani etelä. Muutaman vuoden kuluessa siunaamisen kannalla lienee jo valtaenemmistö. Tästä huolimatta kirkossa ei ole mahdollista ottaa nyt askelta homoliittojen vihkimisen suuntaa.

Yhden ratkaisun kysymykseen tarjoaa seuraava järjestely:

1) yhteiskunnassa uudistetaan avioliitto/parisuhdelakia lakia niin, että myös samaa sukupuolta olevat voidaan lukea sen piiriin.

2) ev-lut kirkko voi jatkossa vihkiä heteroparit

3) samaa sukupuolta olevien on virallistettava liittonsa maistraatissa ja parit voivat sen jälkeen hakea kirkossa parisuhteelleen siunauksen.

Halutessaan myös heteropari voisi laillistaa liittonsa maistraatissa ja hakea kirkosta parisuhteen siunauksen.

Tässä ratkaisumallissa kirkkoa ei pakoteta ottamaan askelta, johon se ei ole valmis, mutta huomioidaan yhteiskunnan jäsenten asema niin hyvin kuin mahdollista. Ratkaisu edistää kansalaisten yhdenvertaista asemaa selkeästi, mutta ei aseta kirkkoa liian hätäiseen päätöksentekoon.

Written by latvus

13.8.2010 at 10.37

Valepiispa Matti Väisänen on erotettu papin virasta

with 19 comments

Tampereen tuomiokapituli teki 11.8.2010 merkittävän päätöksen ja erotti Matti Väisäsen papin virasta. Päätös astui voimaan heti mahdollisesti valituksesta huolimatta. Kapitulin päätös on huolella valmisteltu ja tarkasti muotoiltu asiakirja. Se ei jätä kiveäkään kääntämättä vaan yksityiskohtaisesti osoittaa, kuinka Matti Väisänen on vastoin kirkon vallitsevaa järjestystä ryhtynyt vääräksi piispaksi. Matti Väisänen on siis osoittautunut valepiispaksi Suomen ev-lut kirkossa.

Nähtäväksi jää se, kuinka pian Luther Säätiö nyt ryhtyy toimiin jo nyt olemassa olevan kirkkonsa julkistamiseen. Ilmeistä on, että valmistelut ovat pitkällä. Tuleva syksy ja talvi näyttävät, miten asia kulkee eteenpäin. Mistään suuresta yhteisöstä ei kuitenkaan ole kysymys vaan LS-kirkosta muodostunee pieni kirkollinen ryhmittymä muiden Suomessa jo olevien protestanttisten ryhmien joukkoon. LS-kirkko ei HTT:n (Hevosmiesten TietotoToimisto) tietojen mukaan tule olemaan kovin paljon suurempi kuin Suomessa oleva juutalainen yhdyskunta (noin 1000 jäsentä) ja kooltaan ilmeisesti lähempänä Mormonikirkkoa (reilut 3000 jäsentä). Suomen katolisen kirkon kokoiseksi (noin 10 000 jäsentä) LS-kirkko näillä näkymin tuskin muodostuu. Uskontokuntien tiedot on muuten vuodelta 2007. LS-kirkon väestöennuste perustuu julkisuudessa olleisiin tietoihin yhteisön postituslistoista ja jumalanpalvelusyhteisöjen määrästä.

Written by latvus

11.8.2010 at 15.44

Kategoria(t): piispa

Tagged with , ,

Meneekö Aabrahamin perintö uuteen jakoon?

leave a comment »

Raamatun teksti kertoo Aabrahamista ja hänen kahdesta pojastaan, esikois-Ismaelista ja nuorimmaisesta Iisakista, on monen taistelun ja kansallisen kiistan lähtökohta. Myöhempi tulkintahistoria on sitonut tekstin tulkinnan juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten taustahistoriaan. Vaikka I. Moos. 16-25 teksti ei tähän suoraan viittaakaan ovat myöhemmät tekstit rakentaneet näitä vaikutushistorian siltoja tiiviisti.

Debatissa on kaksi asiaa usein noussut yli muiden. Ismael oli Aabrahamin pojista vanhempi ja hänelle olisi esikoisuuden perusteella kuulunut merkittävä osa perinnöstä. Tämän estääkseen Saara karkotti Ismaelin Iisakin syntymän jälkeen (1. Moos 21:8-21).

Millainen painoarvo kertomuksilla on? Onko niillä mitään historiallista taustaa? Raamatuntutkijoiden vastaukset kysymyksiin ovat vuosikymmenien myötä muuttuneet. Ennen 1970-lukua m/patriarkkojen historiaan ei asetettu kovin suuria kysymysmerkkejä. Sen jälkeen, kun koko Israelin kansan varhaishistoria on osoittautunut käytettävissä olevien historiantutkimuksen välinein varsin kyseenalaiseksi, on myös patriarkkojen historiallisuutta pohdittu paljon.

Keskusteluun tuo uuden säikeen se, kertomussikermän kaikkein dramaattisin osa (21:8-21) voidaan nyt osoittaa erittäin myöhäiseksi lisäykseksi (luultavimmin persialaisajalta). Varhaisemmat tekstikerrokset, ns. Jahvistin teksti (luvussa 16) ja Pappiskirjan teksti (luvuissa 17 ja 25:9-18), eivät tunteneet koko ajatusta Ismaelin karkotuksesta – niiden mukaan Ismael ja hänen äitinsä elivät elämänsä Aabrahamin perheessä, vaikka keskeinen kertomuslinja kulkikin Iisakin kautta. Jakeen 21:8-21 liittyvät pakkosiirtolaisuuden jälkeiseen toisen temppelin aikaan ja heijastavat muukalaisvihamielistä ajattelua, joka tulee esiin myös luvuissa Esra 9-10.

Ismaelin karkotus on vertaiskuvallinen, siis symbolinen kertomus, joka ei perustu tapahtuneisiin historian tapahtumiin. Siitä voisi hyvin käyttää myös nimitystä midrash, tulkintakertomus.

Entä millaisia historiallisia tai poliittisia seurauksia tästä eksegeettisestä tuloksesta pitää tehdä? Se on taatusti tärkeä kysymys, mutta jo seuraavan pohdinnan arvoinen asia ja enemmän (uskonto)politiikkaa kuin tiedettä.

Luvun 1. Moos 21:8-21 analyysini on osaltaan julkaistu keväällä 2010 (Genesis: Texts @ Contexts. Athalya Brenner , Archie Chi-chung Lee, Gale A. Yee (eds.) ja pidin samasta teemasta myös lyhyen esitelmän elokuussa Helsingissä olleessa IOSOT-konferenssissa.

Written by latvus

9.8.2010 at 23.50