Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Helsingin uuden piispan valinta on kirkon momentum

with 5 comments


Helsingin piispan valinnassa ennakkoäänet on jo ainakin osin annettu ja viralliseen vaalipäivään on aikaa vain muutama päivä. Myös finaalikierroksen keskustelut ovat ohi ja nyt on vaalinasettelun loppuanalyysin paikka. Finaalikierrokselle päässeet kandidaatit ovat työkokemuksena perusteella vahvoja tekijöitä. Vaalikeskustelut ovat osoittaneet, että kumpikin on hyvä ja osaava valinta hiippakunnan piispaksi. Kumpi kahdesta hyvästä ehdokkaasta siis tulee valita ja millä perusteilla?

Dosentin ikkunan arviossa on esillä neljä keskeistä seikkaa. Kaikissa mainituissa alueissa kumpikin on spesialisti, mutta myös selviä eroja löytyy.

 

Perinteinen vs. uudistuva sanoitus kristillisestä uskosta
Poutiainen on kotonaan analysoidessaan katekismusta. Kirkon perinteen tuntijana Poutiainen on erityinen osaaja vertaamaan sitä, miten katekismus on muotoiltu viimeisten vuosikymmenien aikana. On liikaa sanoa, että Poutiainen osaa katsoa enemmän perinteeseen kuin tulevaan, mutta analysoidessaan kirkon perinnettä Poutiainen on omimmillaan.  Askola on myös vahvoilla kristinuskon sisällön osaajana. Kun Poutiainen on käynyt korkeakoulunsa katekismustalkoissa, on Askola saanut oman opinahjonsa kirkkojen kansainvälisellä foorumilla. Kristinuskon ydin on tullut opiskeltua kirkkojen kansainvälisessä työssä. Askolan erityisosaamista on sanoittaa kristinuskoa osuvasti ja terävästi vaihtuvien tilanteiden keskellä.

Vaalin ensimmäinen momentum on siis kirkon perinteen osaamisen versus perinteen ajankohtaisen sanoittamisen välillä.

 

Hiippakunnan hallinto ja käytäntöjen tuntemus
Molemmat kandidaatit ovat vahvoilla, kun tarkastellaan kapitulin työn tuntemusta. Molemmat pärjäävät varmasti myös hallinnon käytäntöjen kanssa. Niin tuomiorovasti Poutiainen kuin hiippakuntasihteeri Askola ovat kulkeneet piispan kintereille ja tuntevat tulevan työnsä varsin hyvin. Ero hallinnon osaamisen alueella nousee enemmän persoonista: Poutiainen on kokenut Helsingin hiippakunnan hallinnon kehäkettu ja ehkä taipuvaisempi kunnioittamaan ja jatkamaan nykyisiä hyviä käytäntöjä. Askola taas on päässyt aloittamaan Espoossa uuden hiippakunnan toimintaa ja oppinut uusien tuulien haistelijaksi hiippakunnan kehitystyössä.

Vaalin toinen momentum hyvän hallinnon osaaminen versus hallinnon kehittämisen muutoshalukkuus. 

 

Perinteisen liturgian kieli vai uudistuva spiritualiteetti
Kumpikin kandidaatti on kotonaan jumalanpalveluksessa. Poutiaisen käsialan voi nähdä tuomiokirkon jumalanpalveluksen hienossa hoitamisessa, jossa kirkon perinteen rikkaus tulee hyvin esiin.  Askola on taas yhdistelmä paikallisseurakunnan ja Tuomas-messun spiritualiteettia. Vaikutteet ovat tulleet kansainvälisen Taize-henkisen spiritualiteetin myötä. Useiden kirjojensa perusteella Askola on myös uudenlaisen spiritualiteetin kielen kehittäjä.

Vaalin kolmas momentum on spiritualiteetin kielessä: perinteinen versus vaihtoehto-spiritualiteetti.

 

Sisälle vai ulos?
Kummankin ehdokkaan käsityksessä kirkon tärkeissä työtavoissa tulee esiin koko kirkon työn odotettu kirjo. Erot ovat painopisteissä. Poutiaisen korostukset ovat useammin hakeutuneet kirkon sisäisiin toimintoihin, kun taas Askola on ainoana ehdokkaana läpi koko vaalin korostanut kirkon sosiaalisen ja diakonisen vastuun merkitystä. (Kyllä Poutiainen diakonian tuntee, mutta ehkä alitajuntaisesti kokee, että perheen työnjaossa diakonia ei kuulu hänelle vaan Kirsti-puolisolle.)  Kysymys ei ole kummallakaan joko-tai -vaihtoehdoista, mutta painopisteessä on ollut havaittava ero.

Vaalin neljäs momentum on siis kysymys: jäädäänkö kirkossa katsomaan sisään vai uskalletaanko lähteä kirkosta myös ulos?

Se, kumpaa ehdokasta äänestää, perustuu valintoihin yllämainituissa kysymyksissä. Monissa kohdin erot ovat enemmän painopisteen eroissa, mutta niiden kautta nousee esiin myös suurempi linjaero. Poutianen on useammin taipuvainen kunnioittamaan hyvin hoidettuja perinteisiä kirkon toimintatapoja, kun taas Askolassa voi nähdä suurempaa muutoshalukkuutta. Tätä kautta voi vaalin kiteyttää lopulta valintaan perinteen ja muutosvalmiuden välille. Tätä tukee myös kysymys piispan sukupuolesta; nainen piispaksi ei ole itseisarvo, mutta naisnäkökulma korostaisi muutoksen suuruutta.

On äänestäjien aika päättää kirkon suunnasta.

PS Kuluttajansuojalakien mukainen selvennys:  en ole äänioikeutettu Helsingisn vaalissa järvenpääläisenä, mutta jos olisin niin antaisin ääneni muutoksen puolesta

Advertisements

Written by latvus

29.5.2010 klo 19.02

5 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Kommentteja kirjasin kotimaa24-sivun blogijuttuuni, jonka ketjussa taas Kari viittaasi tähän juttuun. Kirjoitukseni otsikko on: Toivon päivän aatto ja pääkaupungin piispa.

    En jaksa niitä kirjata uudestaan tänne, sorry!

    Toivo Loikkanen

    30.5.2010 at 20.23

  2. Toivo

    Helsingin vaalin loppurutistus on tiukka ja tasainen. Kandidaattien tukiryhmät ovat edelleen kasvaneet ja Askolan listalta löytyy 176 äänestävää kannattajaa kun Poutiaisen takana on 85. (tilanne 28.5.) Näin selvä ei ei kuitenkaan ehkä ole lopullinen äänestyksen tulos, vaikka Helsingissä on historiallinen mahdollisuus saada Suomeen ensimmäinen naispiispa.

    Toivo Loikkasen ja minun pienen keskustelun löydät muuten osoitteesta http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=56&id=8205&start=60

    latvus

    30.5.2010 at 22.01

  3. Toivo,
    vielä toinen kommentti: Kotimaa24 sivusto antaa vaalista aika vääristyneen kuvan keskustelujensa myötä. Kotimaa24 kirjoittajien profiili ei vastaa sen enempää kirkon papistia kuin kuin ylipäänsä luterilaisen kirkon seurakuntalaisten mainsstream linjaakaan.

    latvus

    30.5.2010 at 22.04

  4. Kari: Tiedostan tuon asian, kuinka kotimaa24-sivujen keskustelut antavat vaalien taustakeskusteluista vääristyneen kuvan – tai siis sellaisen, joka ei vastaa ”keskiväestön” näkemyksiä. Sivuilla on tullut myös noita pelkoja ja ”vahvasti värittyneitä uhkakuvia” ehdokkaista ja varsinkin Askolasta – kuten kirjoitin blogijutussani.

    Osa noista keskusteluissa esille tulleista peloista ja uhkakuvista nousee kirkkomme väeltä ja osa varmaan ihmisiltä, jotka eivät kuulu kirkkoomme.

    Pidän naisen valintaa piispaksi hyvänä asiana. Jotakuta ei pidä kuitenkaan valita piispaksi vain sen vuoksi, että on nainen ja pappi vaan sen vuoksi, että on sopiva piispan tehtävään. Ei ole haitaksi jos valittava on nainen. Samalla toivokaamme ettei ehdokkaalle ole rasite, jos hän on mies.

    Toivo Loikkanen

    31.5.2010 at 21.45

  5. Toivo,
    yleisen käsityksen mukaan piispanvaali ratkaistaan asiaperustein ja etsitään parasta henkilöä, joka osaa johtaa hiippakuntaa vastaamaan ajan murrokseen sekä sisällön että tyylilajin osalta. Kristillisen uskon tulkitseminen nopeasi muuttuvassa Helsingin hiippakunnan ympäristössä on iso haaaste kaikille, ei yksin piispalle. Silti piispanvalinta on eriyinen momentum, käännekohdan hetki.

    Sukupuolelle on sikäli merkitys, että naisena Askola tuo tuoreutta kirkon toimintaan sekä sisällön että persoonansa kautta. Naissukupuoli taitaa olla tällä hetkellä aika monella mittarille mitattuna pelkkä etu piispanviranhoitoon.

    latvus

    1.6.2010 at 8.06


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: