Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Onko alkuperäinen Vanha testamentti olemassa?

leave a comment »


 

(Raamatusta, osa 3)

Kysymys saattaa vaikuttaa oudolta, sillä hyvälle paperille painettu suomenkielinen Vanha testamentti on vakuuttava yli tuhannen sivun ja valtavan asiamäärän jättikokoelma. Dosentin ikkunan artikkelit tarkastelevat seuraavaksi VT:n kirjakokoelman syntyhistoriaa.  Onko olemassa sellainen kirjakokoelma, joka on nimeltään ”Vanha testamentti” (VT) ja johon kuuluvat ne kirjat, jotka on käännetty suomalaiseen Vanhaan testamenttiin? Yllättävä juttu, mutta kumpaankin kysymykseen on annettava kielteinen vastaus.

Mikä nimen tulisi olla ja mitkä kirjat kuuluvat tähän kokoelmaan?

Nimi?

Nimi on helpompi rasti. VT:lla ei ole ollut varsinaista nimeä silloin, kun sen tekstit on kirjoitettu. Yleisimmin on viitattu vain kirjoituksiin ja usein liitetty eteen määre ”pyhät”.  Sanan Raamattu taustalla on kreikan sana grammata ”kirjoitukset”. Juutalaiset käyttävät tästä kirjakokoelmastaan nimeä Laki, profeetat ja kirjoitukset (Toora neviim ketuvim ). Sanojen alkukirjaimista tulee lyhenne Tanak. Nykyisin englanniksi yleistyy nimitys Hebrew Bible, siis Heprealainen Raamattu (HR). Sen sijaan nimitys Vanha testamentti on myöhemmin kristittyjen antama lisänimi, joka viittaa Uuden testamentin (siis oikeammin Uuden liiton) olevan uudempi ja tärkeämpi. 

Hyvän suomalaisen nimen löytäminen ei ole ihan helppoa. Nimitys Vanha testamentti on vakiintunut ja pitänee pitkään vielä paikkansa, vaikka ilmaus Heprealainen Raamattu on yhä useammin noussut sen rinnalle. Jälkimmäinen olisi sikäli osuvampi, että se muistuttaisi kokoelman olevan kotoisin juutalaisen uskon piiristä ja muodostaa sinällään oman kokonaisuutensa.

Oikeaa nimeä on vaikea löytää ja se kertoo siitä, että eri nimet kokoelmalle on annettu vasta jälkikäteen ja eri motiiveista käsin. Yhtä ja ainoaa nimeä ei ole olemassakaan.

Mitkä kirjat?

Paljon merkittävämpi ja ongelmallisempi on kuitenkin kysymys alkuperäisistä kirjoista. Lyhyesti pulma on seuraava. Heprealaisen Raamatun tekstit on valtaosaltaan kirjoitettu hepreaksi lukuun ottamatta muutamaa arameankielistä katkelmaa Danielin ja Esran kirjoissa. Kokoelman kirjat syntyivät kolmessa vaiheessa: ensimmäisenä Toora, toiseksi profeettatekstit ja kolmanteen koriin kuuluu kirjava kokoelma nuorimpia kirjoituksia.

Ajanlaskun alkuun mennessä kaksi ensimmäistä kirjoitusryhmää olivat vakiinnuttaneet suurelta osin paikkansa ja sisältönsä, mutta silti niiden sisällöstäkin liikkui ratkaisevasti erilaisia versioista (esim. Jeremia ja Samuelin kirjat). Vielä enemmän prosessin avoimuus näkyy siinä, että kolmanteen ryhmään kuuluvien kirjojen valikoituminen oli edelleen avoin kysymys.

Kreikankieliseen käännökseen, Septuagintaan, (käännetty 200-100 eKr) valikoitui laaja kokoelma kirjoja, myös ne teokset, joita nykyisin nimitetään ”Vanhan testamentin apokryfeiksi”.  Septuagintassa kirjojen järjestys muodostui erilaiseksi kuin heprealaisessa versiossa. Molemmat ovat kuitenkin siis alkujaan juutalaisten omia kokoelmia.

Kreikankielisen ja heprealaisen kirjoituskokoelman sisältö jäi osin erilaiseksi ja vuosien 200 eKr – 200 jKr välillä tapahtunut kaanonin rajojen selkiytyminen vahvisti tilanteen. Kreikkaa puhuvien kristittyjen pyhäksi kirjaksi muodostui Septuaginta, kreikankielinen käännös. Juutalaiset puolestaan pitäytyivät suppeammassa kokoelmassa. Hepreankielisen tekstin säilyttivät juutalaiset oppineet, jotka lisäsivät keskiajalla mukaan myös vokaalit. Näin syntyi niin sanottu masoreettinen teksti.

Mistä sitten on suomalainen VT käännetty? Ei suoraan yhdestäkään kokoelmasta. Suomalainen käännös on yhdistelmä Septuagintaa ja hepreankielistä (masoreettista) tekstiä. Kirjojen sisällysluettelo seuraa suppeampaa masoreettista tekstiä. Toisaalta taas kirjojen järjestys seuraa Septuagintaa.  Yksittäisten kirjojen sanamuoto seuraa yleensä heprealaista tekstiä ja jopa silloin, kun kreikkalainen versio on mitä ilmeisimmin historiallisesti varhaisempi (esim. Jeremia).

Septuagintan asema kristittyjen keskuudessa oli kovaa valuuttaa varhaiskirkossa, piti asemansa vuosisatoja ja jäi ortodoksisen kirkon ensisijaiseksi kaanoniksi. Sen tähden luterilaisten ja ortodoksien kaanon poikkeaa selvästi toisistaan reformaatiossa tehtyjen uusien linjausten tähden.  Myös katolinen kirkko antaa Septuagintaan kuuluville ns. apokryfeille (deutero-) kanonisen aseman.

Luterilaiselta kirkolta olisi selkeyttävä ratkaisu, jos pitäydyttäisiin joko Septuagintaan tai heprealaiseen tekstiin ja perusteet tuotaisiin paremmin esiin. Nyt kaanonin alkuosan otsakkeeksi sopisi ”Luterilainen Vanha testamentti”. Tai vähän laajemmin: ”Protestanttinen Vanha testamentti”.

Ensi kerralla kysymys tarkentuu: Onko olemassa alkuperäistä Raamatun tekstiä? Jos on, niin onko suomalainen käännös sama kuin alkuperäinen teksti.

Lisäkirjallisuutta ja erityisesti Qumranin näkökulma asiaan EMOssa artikkeli H. von Weissenberg, VT:n kaanon

Mainokset

Written by latvus

18.4.2010 klo 20.17

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: