Miten Raamatusta tuli Raamattu? UT:n kaanon


[Raamatusta: osa 1]

Raamattu on Jumalan sanelema ja enkelien laatima ilmoitus ihmisille.” Tätä väitettä ei löydy Raamatusta. Käsitys osuu lähemmäs Koraanin tai Mormonin kirjan syntyhistoriaa kuvaavia kertomuksia. Koraanin (arab. ‏القرآن‎, al-Qurʼān) syntymälengendan mukaan Muhamed sai ilmestyksiä ja saneli pyhän Koraanin tekstin.  Joseph Smith sai 1820-luvulla Mormonin kirjan kultalevyille kirjoitettuna (joita kuitenkaan ei ole sittemmin löytynyt).

 Entä miten Raamatusta tuli Raamattu [siis: UT:n osalta]?

Yksien kansien sisään sijoittuva, kymmenien tekstien kokoelma antaa vaikutelman siitä, että kyse on yhdestä kirjasta. Osuvampaa on kuitenkin sanoa, että Raamattu on kooste kahden uskonnon kahdesta eri kaanonista: Heprealaisesta Raamatusta (=VT) ja Uudesta testamentista. Kummallakin on oma, erilainen syntyhistoriansa.

Luterilaisen kirkon kirkkojärjestys kuvaa Raamatun ”profeetallisten ja apostolisten” kirjoitusten aseman näin: Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan (KJ 1§). Vastaavasti Suomessa luterilaisen kirkon katekismus toteaa, että Raamattu on kristittyjen pyhä kirja. Vanhassa ja Uudessa testamentissa kerrotaan Jumalan teoista ja hänen rakkaudestaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Samoin kuin Kristuksessa myös Raamatussa inhimillinen ja jumalallinen ovat yhdistyneet toisiinsa. Raamatussa Jumala itse puhuu meille ihmisten kielellä. (Luku 40)

Raamattua ei siis pidetä luterilaisessa kirkossa erehtymättömänä eikä sen syntyhistoriaan oteta virallisissa dokumenteissa tarkkaa kantaa.

* * *

 

Tilanne ei näytä erilaiselta, jos siirtyy kriittistä raamatuntutkimusta edeltävään aikaan. Tunnustuskirjat eivät yksityiskohtaisesti määrittele tai analysoi Raamatun asemaa vaan käyttävät sitä ylimpänä auktoriteettina. Toisaalta Raamattu saa osalleen rajua kritiikkiä. Esimerkiksi Luther kävi tiukkaa linjanvetoa siitä, mitkä kirjat ovat kelvollisia Raamattuun. Rajua kritiikkiä saivat osakseen mm. Heprealaiskirje, Juudas ja Jaakob sekä Johanneksen Ilmestys.

Vastoin yleistä käsitystä UT:n kaanonia ei ole päätetty kirkolliskokouksessa. Sen sijaan piispa Athanasioksen pääsiäiskirje (vuonna 367) sekä sitä seuraten Hippon synodi (vuonna 393) luettelivat Raamattuun kuuluvat UT:n kirjat. Varhaisten vuosisatojen kiistat koskivat useita kirjoja. Aina ei haluttu mukaan kirjoja (Hepr., Jaak., Juud., 2.Piet., 2.Joh, 3.Joh.) ja joskus mukaan pukkasi myös Hermaan Paimen tai Kleemensin kirjeitä. Keskustelussa kaanonin kriteereinä pidettiin kirjoitusten apostolista alkuperää ja yleistä kirkon hyväksyntää. Molemmat periaatteet ovat tosin syntyneet varsin myöhään ja ovat myös harhaanjohtavia. Itse asiassa vain harva teksti osuisi molempiin kriteereihin.

* * *

Aikaisemmin Markion (n. 85-160) oli tarjonnut omaa kaanonia, johon mahtui editoitu Luukkaan evankeliumi ja 10 Paavalin kirjettä (ei Pastoraalikirjeitä tai Hepr.). Markionin kanta kuitenkin jäi vain pienen piirin omaksi. Itse asiassa Markionin kaanonlinjaus on saattanut toimia katalysaattorina kaanonkehityksessä, mutta 100-200 –lukujen keskusteluista meillä on vain niukasti tietoja.

Ydinasia on se, että UT:n yksittäiset kirjoitukset eivät viittaa tulevaan asemaansa osana kaanonia tai esitä vaatimusta tulla osaksi kaanonia: kaikki kirjoitukset laadittiin oman käyttötilanteensa tarpeisiin ja olivat kukin aluksi todennäköisesti rajatun alueen tekstejä. Tuolloin käytössä ollut pyhä kirja oli Heprealainen Raamattu, käytännössä kreikankielinen käännös, Septuaginta.

Kaanonin synty on enemmän pitkä prosessi kuin kirkon päätös. Prosessiin kuuluu usean vuosisadan kollektiivinen prosessi, jota ovat kylläkin avittaneet erilaiset kirkon sisältä ja ulkoa tulleet impulssit. Rooman armeija eliminoi ilmeisesti juutalaiskristillisyyden, jonka edustamat tekstit putosivat pois. Gnostilaiset ryhmät elivät kirkossa, mutta niiden tekstit (esim. Tuomaan evankeliumi) jäivät kaanonin ulkopuolelle.

***

 

UT:n kaanonin synty näyttää siis kovin värittömältä kertomukselta verrattuna Koraaniin tai Mormonin kirjaan. UT:n tekstit kirjoitetaan välittämään evankeliumia, sanomaa Jumalasta, Kristuksesta, pelastuksesta, mutta ne eivät väitä olevansa Jumalan Sana. Tämän määreen on Raamatulle antaneet sen käyttäjät.

Lisätietoja: Antti Marjanen, UT:n kaanon http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaanon.html

PS.

Tarkoitukseni on jatkossa käydä läpi myöhemmin mm. Heprealaisen Raamatun (VT) kanonisoitumista, Raamatun kaanonin muodostumisen periaatteita ja valottaa tekstihistoriaa tarkemmin esimerkkien avulla ja palata lopuksi vielä siihen, mitä oikeastaan Raamatusta voi ja pitää tämän perusteella ajatella. Sarja ei ole johdonmukaisesti etenevä ja osat täydentävät toisiaan vaihtelevasti. Tai tämänhän näkee sitten myöhemmin.

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Miten Raamatusta tuli Raamattu? UT:n kaanon

  1. Sain eilen loppuun parin viimeisen kuukauden kiinnostavan luku-urakan: Heikki Räisäsen The Rise of Christian Beliefs. Siinä tarkastellaan varhaiskristillisiä (laajasti ymmärrettynä ja pois sulkematta myöhemmin harhaoppisiksi tuomittuja kirjoituksia) tekstejä temaattiselta pohjalta: miten eri kirjoituksissa ymmärretään kuoleman jälkeinen elämä, ihmisen tila (syntinen vai ei), pelastuminen, Jeesus (hänen itseymmärryksensä; tosi ihminen/tosi Jumala), Pyhä Henki, Israel (kuka tai mikä on tosi Israel) jne. Eri traditioissa on ollut hyvin monenlaisia lähestymistapoja ja ratkaisuja näihin jumalasuhteen peruskysymyksiin, ja välillä on ollut ratkaisu, johon piti kehittää ongelma (esim. Jeesuksen kuolema).

    Ymmärrän, että Uuden Testamentin synnyn kuvaaminen inhimillisenä prosessina voidaan kokea uhkaavana ja uskoa halventavana. Kirkkohistoria ja hengellisyys ovat kuitenkin eri ulottuvuuksia. Miksi Jumala ei tänäkin päivänä voisi puhua inhimillistenkin kirjoitusten kautta? Jos hän kirjoitusten mukaan puhui tarvittaessa vaikka aasin suulla tai luonnonvoimissa? Itse kullakin meistä on varmaan kokemusta muistakin puhutteluista omassa elämässämme.

    Minulle Räisäsen kirja oli seikkailumatka menneisyyteen ja jotenkin vapauttava. Se selitti minulle monia kysymysmerkkejä, joita vuosien varrella olen piirrellyt Raamattuni marginaaleihin. Raamatussakin on monenlaisia ja keskenään ristiriitaisiakin kuvia Jeesuksesta ja pelastuksesta. Voin sen hyväksyä. eikä minun enää tarvitse yrittää selittää niitä pois.

    1. Helka,
      Heikki Räisäsen kirja on erittäin tärkeä puheenvuoro raamatuntutkimuksen nykytilan tulkkina. Se tuo osuvasti esiin miten monimuotoinen kristinusko on ollut alkuvuosisatoina. Yhdelle tämä monimuotoisuus on uhka, mutta minä näen sen enemmän rikkautena ja mahdollisuutena (mihin kommnettisikin viittaa).

      Kirjasta noussee isompi keskustelu Suomessa vasta kun suomenkielinen versio on kaupoissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s