Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Jumalan kivekset eli kilpailu kirjaimellisesta uskomisesta

with 13 comments


 

Arkkipiispanvaalissa syntyi erikoinen ilmiö vaalin toisella kierroksella. Ehkä lähtölaukaus oli television Voimala-ohjelmassa, jossa Miikka Ruokasen ja Kari Mäkisen välille oli selvä ero suhtautumisessa uskontunnustuksen lauseeseen ”syntyi neitsyt Mariasta”.  Ruokanen esiintyi ponnekkaasti ja vailla epäilyksen häivää alleviivasi sitä, että hän uskoo kirjaimellisesti. Mäkinen halusi paljon pidempään selittää, mitä tällä lauseella ilmaisee ja mistä siinä on kysymys. Ilmiö oli valmis. Tämän jälkeen Mäkisen uskoa epäiltiin. Ilmeisesti joidenkin mielestä hänen olisi pitänyt pelkästään sanoa: ”uskon kirjaimellisesti”. Tai vielä parempi olisi ollut: ”Uskon vielä kirjaimellisemmin”.

Arkkipiispanvaalin jälkeen asian nosti esille Suvi Puhakan (KD) Kotimaa24 blogi, jossa hän ilmaisi tuohtumuksen Terho Pursiaisen (Vihr.) ajatukselle, että neitseellinen syntymä ei ole historiallinen tapahtuma, jota tulisikaan ymmärtää kirjaimellisesti. Kotimaa24 kommentoijat vakuuttivat kilpaa uskovansa neitseelliseen syntymään toinen toistaan kirjaimellisemmin. (Detaljeista katso aiempi kirjoitukseni)

Samaa kysymystä jatkoi puolestaan Sammeli Juntusen kirja Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta. Juntusen mielestä neitseellinen syntymä ei missään tapauksessa ole metafora (kielikuva) vaan jotakin faktista ja todellista. Ilmaus ”Jumalan poika” on Juntuselle metafora, mutta ”syntyi neitsyt Mariasta” on jotakin muuta, ei-metaforista. Siis ilmeisesti jotakin, joka voitaisiin rinnastaa lauseisiin ”asui Nasaretissa”, ”kuoli Pontius Pilatuksen aikana”. Juntusen mukaan Jeesus voi olla ”Jumalan poika” ilman, että ”Jumalalla on kivekset”.

* * * * *

 

Antiikin aikana käsitys naisen osuudesta lapsen alkutaipaleella oli varsin hämärä. Kaikille oli selvää, että miehen siemen oli ratkaiseva ja ilman sitä elämää ei ollut. Nainen sen sijaan miellettiin lähinnä astiaksi, jossa miehen siemen kasvoi. Siksi myös lapsettomuus oli naisen vika, jos mieheltä kerran tuli siemeniä.

Jeesuksen syntymä neitseestä on mainittu UT:n teksteissä kahdesti: Luukas 1:26-38 ja Matteus 1:18-24. Kumpikin kertomus sanoo Marian tulleen raskaaksi Hengen vaikutuksesta. Kumpikaan evankeliumi ei enää sanallakaan viittaa lapsuuskertomukseen tai perustele sillä esimerkiksi ihmisyyttä tai jumalallisuutta. Vastaavia kertomuksia antiikin suurmiesten lapsuudesta tunnetaan lukuisia ja niissä kertomuksissa kuvaukset jumalallisesta alkuperästä ymmärretään viittaukseksi tulevasta tärkeästä tehtävästä. Luukkaan ja Matteuksen evankeliumit on kirjoitettu noin 80-100 jKr.

Varhaisemmat UT:n tekstit viittaavat Jeesuksen olevan fyysiseltä puolelta Daavidin siemenestä (siis jonkun Daavidin suvun miehen siittämä) ja vasta ylösnousemuksessa olevan Jumalan poika (Room 1:1-4). Paavali kirjoitti 50-luvun puolivälissä.

Markuksen ja Johanneksen kielikuvat ovat taas erilaiset Jeesuksen alkuperän suhteen, mutta intentio on sama. Jeesus on Jumalan Poika.

Samaa muistuttavat myös useat Apostolien tekojen tekstit, jotka viittaavat Jeesuksen asemaan Jumalan poikana ylösnousemuksen perusteella. Yllättävä asia, koska Luukkaan evankeliumi on samasta kynästä peräisin, mutta nyt ei löydy viittauksia syntymään.

* * * * *

 

Mistä johtuu kilpailu kirjaimelliseen uskon vakuuttamisesta? Helppo vastaus voisi olla uuskonservatiivisuuden nousu, jossa Raamatun erehtymättömyyttä ei viedä äärimmilleen kuten fundamentalismissa, mutta kirjaimellisuudesta pidetään kiinni kynsin hampain silloin, kun asia mainitaan Apostolisessa uskontunnustuksessa. Uusfundamentalismin salonkikelpoisempi nimitys on ”klassisen kristinuskon” puolustus.

Olisiko jo aika ryhtyä korostamaan avoimesti ja julkisesti, että Raamatussa on monenlaisia tapoja puhua Jeesuksesta ja Jumalan evankeliumista? Aina eivät tavat mene yksi yhteen hellenistisen maailman ja sen kielipelien keskellä muotoiltuihin dogmien kanssa, mutta silti intentiot ovat liki samansuuntaisia. Tällöin huomattaisiin, että dogma oli omana aikanaan toimiva kielipeli uusplatonistisen maailman keskellä, mutta siihen hirttäytyminen myöhemmin – ja varsinkaan muiden hirttäminen siihen – ei vastaa alkuperäisiä intentioita.

PS
Kirjaimellisen uskomisen vaatimus johti katolisen uskonopin ongelmiin 1800-luvulla, kun naisen munasolun osuus kähinöissä tuli selväksi. 1854 paavi julistikin opin Marian tahrattomasta sikiämisestä, jotta Marian kantama munasolu olisi vapaa seksuaalisen halun turmiollisesta vallasta ja perisynnistä. Joka uskoo tähän, voi uskoa myös Jumalan kiveksiin. Kirjaimellisesti.

Mainokset

13 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Karille: Olen uuskonservatiivi, mutta olen sitä silleen jahkaillen ja tuumaillen. Minä uskon Pojan neitseelliseen syntymään edellä mainitulla tavalla, noin kutakuinkin. Parempiakin teologisia selityksiä varmaan löytyy. Mutta ei biologisia. Marian ikuinen neitsyys on hankalampi juttu, sekin on vanhan kirkon oppi. Mutta siihen on ota kantaa vaikka varmaan pitäisi että voisin olla johdonmukainen.

    M

    * * *

    Karille vielä, tai no ei niinkään Karille, vaan kirjotuksesi inspiroimana, kiitos.

    Edes varhaiskristillisyyden aikana teologia/kristinusko ei käsittäkseni ollut universaali maailmanselitys siinä mielessä, että se olisi kaikialla hyväksytty maailmanselitykseksi. Sitä ei myöskään ollut hellenismi. Hellenismistä lainattu terminologia ei ollut edes kristittyjen käytössä yksikäsitteistä. Siksi Augustinus saattoi sanoa että hän ei ymmärrä kreikkalaisia ja näiden kolminaisuusopillisia muotoiluja. Se, mikä otettiin hellenistisestä maailmasta kristillsiin spekulaatioihin suodatettiin kristillisen ymmärryksen kautta.

    Tänä päivänä kristinusko/teologia ei ole universaali maailmanselitys siinä mielessä, että se olisi kaikialla hyväksytty maailmanselitykseksi. Kilpailevia selityksiä on varmaan enemmän kuin 2000 vuotta sitten. Mutta se, että tänä päivänä teologinen sanasto poimittaisiin muualta, tämän päivän hellenismistä (mikä se sitten liekään) ei käsittääkseni tarkoita sitä, että tämä ”uushellenismi” määrittelisi sen, mikä on kristillistä ja kristinuskon kannalta olennaista. Siksi esimerkiksi biologinen kielipeli ei käsittääkseni teologian alueella edellytä käsitteiden faktuaalisen sisällön hyväksymistä ja kristinuskon pakottamista näiden sääntöjen sisälle.

    Ymmärrän kyllä, että kyse on pohjimmiltaan siitä, että mitä pitää uskoa ja mitä ei. Ja millä oikeudella joku sanoo minulle mitä pitää uskoa ja mitä ei. Ja saanko pähkäillä näitä asioita ylipäätänsä. Ei siinä mitään, siitähän on aina ollut kysymys.

    Uskon kieli voi hylätä esimerkiksi platonilaiset/uusplatonilaiset tai aristoteeliset sisällölliset tendenssit teologiassa. Sanoja se ei voi hylätä. Mutta pidättäytyminen vanhan ajan teologisessa kielenkäytössä ja opissa ei tarkoita automaattisesti jonkun tietyn ajan maailmankuvan hyväksymistä ja tämän kyseisen ajan maailmankuvan korottamista ylimmäksi normiksi.

    Viittauksesi ylösnousemususkoon toi vielä mieleen erään asian. Joskus selitys voi ollakin lopputuloksesta lähtöisin. Neitsestäsyntymien saatetaan ymmärtää vasta ylösnousemuksen valossa. Koko Israelin kansan historia saatetaan ymmärtää vasta ylösnousemuksesta käsin. Koko maailman historia saatetaan ymmärtää vasta ylösnousemuksesta käsin. Voisiko sanoa että tämän mahdollisuuden historian uudelleenkirjoittamiseen kristinusko on lahjoittanut maailmalle. Eri tieteet kirjoittavat erilaisia maailmanselityksiä, eli lyhyesti luovat omia historioitaan. Otetaan tapahtuma: ylösnousemus ja katsotaan mille maailmanhistoria näyttää sen valossa. Jos ylösnousemus on totta, niin maailma luotiin kuudessa päivässä. Jos se ei ole totta, niin maailma syntyi alkuräjähdyksessä tai vastaavassa. Mikä on se historia jonka Jumala lopulta meille näyttää? Mikä on sen ajan merkitys jolloin ihmistä ei vielä ollut? Miten se aika voi viihdyttää meitä taivaassa, mitä se antaa meille?

    Kristinusko on aina ollut ”hullutus kreikkalaisille”. Ja savolaisuus koko maailmalle.

    M

    *******************************************

    (Yllä siis M:n kirjoittama kommentti)
    Kiitos hyvästä ja avoimesta pohdinnasta (jonka siis kirjasit Kotimaa24 keskustelussa omaan blogiisi, mutta vastauksena siihen mitä kirjoitin täällä; kuka tätä enää ymmärtää?).
    Kuittaan täysin sen, että ”hellenismin” sisään mahtuu paljon, eikä sitä sanaa ehkä kannattaisi käyttää jos haluaa olla tarkka. Kieli, sanasto, termit ovat sekä ihania että mahdottoman vaativia. Me tarvitsemme aina kieltä, mutta samalla se muuttuu ja vaihtuu toiseksi. Perinteen kieltä ei voi unohtaa tai kannata yrittää poistaa (kuittaan tämänkin), mutta millä pidämme ne vain kielenä, niin etteivät ne valtaa itse asiaa. Talven kirkollisessa keskustelussa on mielestäni tuo raja ylittynyt muutaman kerran kohtuuttomasti.
    Vielä neitseellisestä syntymästä.
    En pidä itse asiaa mitenkään kauhean pulmallisena. Kun ajattelen Jumalaa maailman Luojana, niin yhden lapsen luominen neitseestä ei ole kovin suuri haaste. Kärki ei siis voi olla siinä, voisiko Jumala tehdä näin vaan se, että kyse on kielikuvasta, ei tapahtumasta. Tähän suuntaan viittaavat UT:n kovin vaihtelevat ja vaihtoehtoiset kielikuvat; erityisesti Paavali on tässä suhteessa selventävä.

    Sitä paitsi: rakennetaanko varhaiskirkon teologiaa juuri lainkaan neitseellisen syntymän varaan? Miten?

    Kari

    latvus

    7.4.2010 at 23.43

  2. Hei Kari

    Kysyit:”Sitä paitsi: rakennetaanko varhaiskirkon teologiaa juuri lainkaan neitseellisen syntymän varaan? Miten?”

    Kyllä rakennetaan. Tähän voisi laittaa pitkän litanian dogmihistorian yleisesityksien viitteitä, mutta luulen, että pääset niihin käsiksi paremmin kuin minä. Kyse ei ole laiskuudesta, vaan tehtävän suuruudesta. Olennaista on, Kristuksen synnittömyyden (ja sitä vasten synnin biologisen siirtymisen myötä, josta en itsekään ole kauhean ihastunut), myös kysymys Kristuksen jumaluudesta ja varhaiskirkon kristologisina pitämät harhat.

    Mutta itse Raamatun kaanonin muodostumisessa neitseellisellä syntymisellä on käsittääkseni oma osansa. Ns uskon säännöt, (regula fidei, kanoon tees pisteoos) ovat varhaisempia kuin Raamatun kaanon käsitteenä. Uskon, että yhtenä kriteerinä kirjoitusten kanonisuudelle oli se, että ne eivät saaneet olla ristiriidassa neitseestä syntymisen kanssa. En muista onko esim. Räisäsen uusimmassa tästä juttua, eikä kirja ole minulla nyt mukana, mutta luulen, että pääset tässäkin tapauksessa paremmin käsiksi materiaaliin.

    Uudella ajalla neitseellisen syntymän varaan kyllä rakennetaan, itse asiassa varsin monilla eri tavoilla. Viittaisin esim. Braaten & Jenson ed. Mary, Mother of God artikkelikokoelmaan. Pannenbergin Jesus, God & Man -teos (s. 141 – 150), käsittelee myös Marian neitsyyttä varsin laajasti, myös historiallisesta perspektiivistä. Pannenberg on muuten skeptinen neitsyestä syntymisen suhteen. Ongelma hänen mielestään on se, että se on ristiriidassa Pojan pre-eksistenssin kanssa. Pannenberg näkee neitseellisen syntymän merkityksen uskontunnustuksissa adoptionismin ja doketismin vastustamisena. Mutta Pannenbergin mielestä nämä kristologiset harhat voidaan torjua muutenkin.

    Mitä tulee pre-eksistenssin väliseen ristiriitaan, niin Jenson on pohtinut asiaa Pro Ecclesia -lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan, jota en tietenkään ulkoa muista, muistaakseni 4/2006. Jensonin käsitys perustuu hänen omalle aikakäsitykselleen, joka n sangen personallinen, mutta ei tietenkään sen vuoksi kumottavissa.

    Mutta nyt tämä menee jo hieman ohi kysymyksestäsi. Halusin vain tuoda ilmi asian relevanttiutta nykydogmatiikassa.

    Olennaista on mielestäni tuo Raamatun kaanonin muodostuminen ja neitsyestä syntymisen merkitys siinä. Ja tietenkin se, että käsitys neitsyestä syntymisestä olisi ollut yksi periaate kaanonin kokoamisessa. En tiedä mitään spesifiä tutkimusta, enkä aio tehdä sellaista. Asia välähti mieleen Barthia lukiessa, kun yhdessä petiittikappaleessa muistettiin mainita se tosiasia, että nämä ns. uskon säännöt ovat vanhempia kuin ”virallinen” kaanon.

    Markku

    Markku Virta

    9.4.2010 at 20.00

    • Terve Markku,

      ensinnä listasit monta mielenkiintoista modernin teologian vinkkiä. Ehkä pääsen vilkaisemaan niitä joskus ja syytä on jos tätä teemaa kaivelee lisää.

      Mutta se mihin tartun on lauseesi ”Raamatun kaanonin muodostumisessa neitseellisellä syntymisellä on käsittääkseni oma osansa”. Miten tätä ajatusta voisi perustella jos neitseellinen syntymä ei ole rarkaisevassa asemassa Luuk tai Matt teksteissä. Sillä ei perustella Jeesuksen tehtävää, roolia tai sitä ei liitetä esim. synnittömyyden teemaan. Se on lähinnä vain ennuste tulevista merkittävistä asioista: Jeesuksen sanomasta ja tehtävästä.

      Toinen asia: en muista yhtään Nikeaan tai sitä varhaisemman ajan tekstiä joka perustelee neitseellisellä syntymällä Jeesuksen synnittömyyttä. Se on kyllä muistaakseni viite Jeesuksen ihmisyydestä. Juha Pihkalan kristologia-kirjasta nämä tulisivat kyllä esiin mutta ei ole paikalla.

      Joudut siis perustelemaan kantaasi lisää, jos jaksat.

      Ja lopuksi vähän suuripiirteinen kysymys: olisiko niin, että neitseellisen syntymän merkitys syntyy läntisessä teologiassa reilusti Nikean jälkeen?

      t. Kari

      latvus

      10.4.2010 at 22.12

  3. Oikea huomio tuo Jeesuksen synnittömyys. Kirjoitin sen kiireessä ja väitän näin jälkikäteen, että nimenomaan ihmisyyttä tarkoitin. Noiden vanhempien lausumien kohdalla asian voi tarkastaa vaikka Pihkalalta: Pihkalan mukaan Tertullianus apologisoi Markionia vastaan tämän kiellettyä Jeesuksen inhimillisen syntymän (Pihkala, 44 – 45). Ignatios Antiokialainen korosti Pihkalan mukaan Jeesuksen neitseellistä syntymää, jotta ”Hän täyttäisi kaiken vanhurskauden” (Pihkala, 50) jne. Pointti oli siis soteriologinen. Synnittömyys –teema johtaa kieltämättä melko nopeasti katoliseen problematiikkaan.

    Philip Schaffin kirjassa Creeds of Christendom, sivuilla 40 ja 52 – 52 olevien taulukkojen mukaan, apostolisen uskontunnustuksen asteittaisen muotoutumisen historiassa, neitsyt Mariasta syntyminen liitetään ainakin:
    Lännessä
    Ireneaukseen n. 200 jKr
    Tertullianukseen n. 220 jKr
    Idässä
    Origenes n. 230 jKr
    Lukianos Antiokialainen n. 300 jKr
    Näissä tapauksissa ja näiltä teologeilta on siis löydettävissä uskontunnustukseen verrattava muotoilu.

    Tuo aikaisempi väite “Raamatun kaanonin muodostumisessa neitseellisellä syntymisellä on käsittääkseni oma osansa” on mielestäni ihan looginen. Raamattu, kuten ei uskontunnustuksetkaan, syntyneet tyhjiössä toisistaan piittaamatta. Aiheesta on kirjoitettu useassakin teoksessa, mutta vetoan esimerkiksi alan klassikkoon J.N.D. Kellyn Early Christian Creeds –teokseen s. 8:”The New Testament is a thoroughly popagandist miscellany, written from “faith to faith”. The Gospels themselves are carefully elaborated expositions of certain dogmatic beliefs about Jesus which they seek to explain.”

    Toinen sitaatti on William J. Abrahamin (sama Abrahama, kuin Juntusen teoksessa) teoksesta Canon and Criterion in Christian Theology s. 35: ”While the Canon of Scripture was important in meeting certain needs within the community, it was not on its own deemed adequate to meet intellectual and spiritual needs of the community…despite the high status accorded the New Testament (Abraham käy myös läpi Raamatun kaanonin syntyä ja merkitystä kristillisissä yhteisöissä toisaalla) documents, the community over time took the definite decision to nominate certain doctrinal proposals as canonical alongside the New Testament.” Abrahamin yksi teesi on se, että Raamattu yksin ei ole ainoa kaanon, joka alkukirkolla oli. Abrahamin mukaan kaanoneita oli useita ja ne olivat toistensa kanssa konsistensseja. Muita ”kanonisoituja” asioita olivat mm. liturgia, ikonografia, Kirkkoisät, Kanoninen oikeus, Piispuus jne. Yksikään näistä ei synny omillaan, tyhjiössä.

    Minusta on luonnollista ajatella, että Marian neitsyyttä korostavat uskontunnustuksen kaltaiset lauseet ja lopulta uskontunnustukset ovat konsistensseja sillä tavalla, että kirjoitukset joita valittiin Raamatun kaanoniin eivät ainakaan korostaneet sitä, että Jeesus olisi syntynyt aivan tavallisesti (kuten esim. ebioniittien käsitys ilmeisesti oli).

    Lainaukset ja viittaukset kirjoista:

    Abraham, William J. (1998) Canon and Criterion in Christian theology. Oxford University press
    Pihkala, Juha (1997) Yksi Kahdessa. Yliopistopaino
    Schaff, Philip (1877) The Creeds of Christendom, Volume 2. Baker Book House
    Kelly J.N.D. (3.ed 1972) Early Christian Creeds. Addison Wesley Longman limited

    Markku

    Markku Virta

    20.4.2010 at 21.14

  4. Unohdin vastata suoraan tuohon viimeiseen kysymykseesi:”olisiko niin, että neitseellisen syntymän merkitys syntyy läntisessä teologiassa reilusti Nikean jälkeen?”

    Edelliseen postaukseeni vedoten uskon, että neitseellisen syntymän merkitys kristillisen yhteisön identiteetille oli merkittävä jo ennen Nikeaa. Tulee vielä muistaa, että vuonna 325 nettiyhteydet olivat sangen hitaat. Kristikunnan äärilaitojen välinen maantieteellinen etäisyys oli sangen pitkä. Jeesuksen neitseellinen syntymä näyttää kuitenkin olevan sekä idän, että lännen puolella tunnustettu ennen Nikeaa ja on ollut vaikuttamassa kristillisen identiteetin syntyyn varmaan jo ennen Nikeaa ja Nikeankin jälkeen Nikeasta tietämättä. Yksi seikka mihin dogmihistorian kirjat muuten yksiselitteisesti kiinnittävät huomiota on se, että Nikean reseptiosta ei ole juuri yhtään tietoa. Nikean uskontunnustus 325 ei ole sama kuin Nikean Konstantinopolin tunnustus 381, joka meillä on käytössä, molemmissa on sentään neitseellinen syntymä mainittu. Senkään reseptiosta ei ole havaintoa ennen kuin Khalkedonissa 451, muistaakseni. Tästä aiheesta (ajasta 325 – 381) parhaat esitykset lienevät em. Kelly, sekä R.P.C. Hansonin ”The Search for the Christian Doctrine of God: The Arian Controversy, 318-381” ja Lewis Ayresin ”Nicaea and Its Legacy: An Approach to Fourth Century Trinitarian Theology”.

    Markku

    Markku Virta

    20.4.2010 at 21.28

  5. Markku,

    minun pitäisi nyt kyllä käydä kirjastossa tarkistamassa, mutta kun en ehdi, niin kysyn sinulta ylläolevan perusteella. Onko siis niin, että ennen 300-lukua viite Neitsyt Mariaan esiintyy, mutta liittyy puheeseen Jeesuksen ihmisyydestä; siis ei ole osa sovitusopin ja siihen liittyvän synnittömyyden pohdintaa? Näin muistan asian menevän, mutta kuka nyt uskaltaa muistiinsa luottaa.

    No, jos näin on, silloin voi oikeasti kysyä, että mikä intentio/viesti UT:n teksteillä on kohdissa, joissa puhutaan neitseellisestä syntymästä. Niissä ei nimittäin liitytä noissa kohdin sen enempää puheeseen ihmisyydestä kuin myöskään synnittömyydestä.

    Tällä haluan vain sanoa, että UT:n teksteistä (dogmatiikassa/kin) on tapana mitata aika paljon myös sellaista, mitä niihin ei näytä kuuluvan.

    latvus

    21.4.2010 at 22.02

  6. Niin, siis kyllä lukemani perusteella painotus oli myös soteriologinen. Toinen pointtini oli nimenomaan se, että dogminmuodostuksessa oli muitakin ulottuvuuksia kuin pelkkä sola scriptura periaate. Jos katsotaan pelkästään UT:n neitsytkohtia, niin olet oikeassa; ei pelkästään niiden varaan voi paljon rakentaa. Tuo mainitsemani Abrahamin kirja on lukemisen arvoinen. Sen pääpointti on se, että kirkolla ei ollut vain yksi kaanon, Raamattu. Abrahamin mukaan Kirkolla oli useita kaanoneita(ecclesial canons); uskontunnustus/set (myös uskon säännöt), Kirjoitukset (Kirjoitukset siksi, että Raamatun rajat olivat vielä häilyvät), liturgia, ikonografia, kirkkoisät ja sakramentit. Näiden tarkoitus oli armon ja pelastuksen välittäminen kristillisen yhteisön kautta. Nämä kaanonit eivät siis toimineet pääasiassa eikä ensisijaisesti episteemisinä kriteereinä. Abraham kritisoi myös suoraan sola scriptura periaatetta teoksessaan. Jo Irenaeus oli sitä mieltä, että gnostilaisia vastaan tarvittiin kirjoitusten lisäksi uskon sääntöjä, eli kristillisen yhteisön uskonkiteytyksiä.

    Neitseellisen syntymisen esiintyminen UT:ssa voidaan tietysti selittää viittauksena VT:n (anteeksi terminologia, kumpaakaan ei itsenäisenä teoksena tietysti ollut vielä silloin) ennustuksiin ja niiden toteutumisena. En ala kiistelemään puhutaanko nyt nuoresta naisesta vai neitsyestä. Nuoren naisen raskaaksi tuleminen ei kai kuitenkaan liene 2000 vuotta sitten ollut kovin ihmeellinen/profeetallinen juttu.

    Onko kyse siis pohjimmiltaan sitten siitä, että jotkut noudattavat liian orjallisesti sola scriptura -periaatetta? Näinhän ei tarvitse olla ja on luultavaa että alkukirkon aikaan näin ei ollut, koska ei ollut vielä vakiintunutta UT:takaan. Jotenkin kristillisen yhteisön identiteetille oli tärkeää että Jeesus itse identifioitiin neitseestä syntyneeksi. Sitä ei käsittääkseni nykytutkimus voi viedä pois eikä rationalisoida. Se, että emme tunne kuuluvamme enää samaan yhteisöön, on kyllä vakava juttu, jos se pitää paikkansa.

    Sola scriptura -periaate on varmasti käymätön ainoaksi dogminmuodostuksen lähtökohdaksi. Mutta niin se on myös jos sitä käytetään ainoana dogmikritiikin periaatteena.

    Olen hieman väsynyt yövuorossa, enkä nyt ole ihan varma vastasinko aiheeseen vai aiheen viereen.

    Markku

    Markku Virta

    22.4.2010 at 5.11

  7. ”Jeesuksen syntymä neitseestä on mainittu UT:n teksteissä kahdesti: Luukas 1:26-38 ja Matteus 1:18-24. Kumpikin kertomus sanoo Marian tulleen raskaaksi Hengen vaikutuksesta. Kumpikaan evankeliumi ei enää sanallakaan viittaa lapsuuskertomukseen tai perustele sillä esimerkiksi ihmisyyttä tai jumalallisuutta. Vastaavia kertomuksia antiikin suurmiesten lapsuudesta tunnetaan lukuisia ja niissä kertomuksissa kuvaukset jumalallisesta alkuperästä ymmärretään viittaukseksi tulevasta tärkeästä tehtävästä. Luukkaan ja Matteuksen evankeliumit on kirjoitettu noin 80-100 jKr.” (Kari Latvus, blogi)

    Yllä olevaan voi sanoa, että antiikin suurmiesten syntymäkuvauksissa ei ymmärtääkseni ollut kyseessä varsinainen neitseellinen syntymä kun oli kyse jonkun ruummiillistuneen jumalhahmon siittämästä naisesta.

    Jeesuksen äidin Marian sikiämisessä oli kyse nimenomaan neitseellisestä sikiämisestä ja syntymästä. Immenkalvo tuskin meni rikki kun Jumalan voima varjosi Marian. Tämän Jumalan voiman varjoamisen tähden Luukkaan evankeliumi juuri kutsuu Jeesusta Jumalan Pojaksi, joten väite, ettei Luukkaan evankeliumi perustele sillä Jeesuksen jumalallisuutta on väitteenä aika outo. Sitähän se nimenomaan tekee.

    ”Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.” (Evankeliumi Luukkaan mukaan 1:35)

    Matti

    20.8.2010 at 9.20

    • Matti,

      ilmaisuni on antanut tilan väärin lukemiselle. Idea on se, että Luukas ja Matteus eivät teksteissään myöhemmin perustele yhtään mitään syntymäkertomuksella.

      Spekulaatiosi immenkalvon erilaisesta kohtalosta eri antiikin kertomuksissa kertoo kyllä enemmän nykylukijasta (sinusta) kuin antiikin kertomuksista.

      latvus

      22.8.2010 at 10.39

  8. Joka tapauksessa on myönnettävä ettei ruumiillisen (vaikka jumalallisen) hahmon sukupuoliyhdyntä naisen kanssa tee symtyneestä lapsesta neitsyestä syntynyttä.

    Jumalan voiman varjotessa neitsyen ei tällaista luonnollista seksuaalisen yhdynnän keinoa tarvita eli sukupuoliyhdyhtää naiseen ja syntyvä lapsi on näin ollen luettava neitseellisesti syntyneeksi.

    Immenkalvon rikkoutuminen ensimmäisessä tavallisessa sukupuoliyhdynnässä on vain tosiasia ei pelkkä nykylukijan spekulaatio ja jos tällaista varsinaista fyysistä sukupuoliyhdyntää ei ole, ei kalvokaan rikkoudu (mikäli se on ehjä). Ei ole sen enempää kuin biologisista tosiseikoista kyse, jotka ovat olleet tosia jo antiikin aikana. Mitä merkitystä sillä sitten on ollut muualla kuin juutalaisessa kulttuurissa on toinen asia. Juutalaisuudessa neitsyys on tarkistettu jos sitä on epäilty ja Vanhassa testamentissa on neitsyyden menettämistä ennen avioliittoa pidetty jopa kuolemanrangaistuksen alaisena tekona.

    Matti

    24.8.2010 at 8.43

  9. Nykylukijan spekulaatioihin voi sanoa, että länsimaiselle nykylukijalle erilaiset neitsyyden tarkistukset eli immenkalvon olemassaolon tarkistukset ovat käsittämättömiä ajatuksia toisin kuin Raamatun ajan juutalaisessa kulttuurissa, jossa se on ollut käsky mikäli sitä on epäilty. Lähi-idän ja yleisemminkin erityisesti islmamilaisissa kulttuuripiireissä tätä harrastetaan vieläkin eikä siitä taida olla kauan aikaa kun neistyyden menettäminen ennen avioliittoa oli kauhistus länsimaillakin, mutta tätä on länsimaisen nykylukijan tutkijankammioissaan vaikea ymmärtää.

    Matti

    24.8.2010 at 13.34

    • Matti.
      ehkä sinun kannattaa tehdä vertaileva tutkimus immenkalvon merkityksestä neiseellisestä sysntymästä kertovissa teksteissä. Se voisi tuoda valoa tutkijankammion pimeyteen.
      Kari

      latvus

      24.8.2010 at 22.22

  10. Se, mihin halusin kiinnitää huomiota on se, että varsinaista paralleelia on vaikea löytää Jeesuksen sikiämis- ja syntymäkertomusten ja ns. pakanauskontojen suurmiesten sikiämis- ja syntymäkertomusten välillä. Antiikin suurmiesten sikiämis- ja syntymäkertomukset eivät ole sanan varsinaisessa mielessä neitseellisiä sikiämisiä, sillä niissä on kyseessä jonkun miespuolisen jumalhahmon ihmishahmossa tai muussa ruumiillisessa muodossa yhtyminen naiseen. Jeesuksen syntymäkertomuksessa ei ole kysymyksessä mikään jumalallinen yhdyntä naiseen, vaan Pyhän Hengen voiman kautta raskaaksi tuleminen.

    Nykyään ollaan muutenkin hyvin yleisesti sitä mieltä, että ideoiden lainautumisten (mistä ei Jeesuksen ja muiden antiikin suurmiesten syntymäkertomusten välillä ei ole edes kyse) keskinäisistä suhteista on erittäin vaikeaa sanoa mitään. Kyse voi olla lainauksesta tai itsenäisten ajatusten esiintymisestä, joiden välillä ei ole siirtymää puoleen tai toiseeen. Yleisemmin erilaisia paralleeleja tarkasteltaessa voi olla vaikea sanoa kuka on lainannut ketäkin jos ollenkaan.

    Jeesuksen ja muiden antiikin suurmiesten syntymäkertomusten välillä ei ole kyse paralleelisesta ajatuksesta. Vain Jeesuksen esitetään syntyvän neitseellisesti. Muut esitetään vain muuten erilaisten jumaluuksien siittäminä naisina ja siten heidän synnyttämiensä lasten ajatellaan olevan jollain lailla ihmeellisiä.

    Matti

    26.8.2010 at 12.55


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: