Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for huhtikuu 2010

Vappuviinit ja bratwurst

leave a comment »

Dosentin ikkunassa ovat esillä vapun viinit.

Vappu on vaativa aika, sillä tarjolla on usein nakit, perunasalaattia – entä viinit? Minkä viinin saisi istumaan grillimakkaran kanssa, jos ei halua siirtyä olutosastoon? Dosentin ikkuna etsii ratkaisun ja suosittelee myös kuohuviinin ja jälkiruokaviinin.

Avaa tästä  ja Lue arvio 

Kuohuviini

Rotari Riserva Brut. (12,98 €),

Ruokaviinit

Riesling Letzenberg Cuveé Jean-Baptiste (14,98 €)

Riesling Grand Cru Muenchberg (19,20 €)

Trimbach Pinot Gris Réserve Personnelle 2002 (29,90 €)

Entä muita vastaavia?
André Stentz Riesling (16,78 €),

Jälkiruoka
Château Rayne Vigneau (21 €)

Mainokset

Written by latvus

27.4.2010 at 21.57

Kategoria(t): viinit

Tagged with , ,

Jumala kääntää takkinsa (jälkilause)

with 3 comments

 

Kävin keskiviikkona katsomassa Kristuksen morsian –näytelmän. Sen esiin nostamat ajatukset ovat pöllyttäneet päätä useamman päivän ja kirjoitin siitä jo yhden jäsennyksen postauksen Dosentin ikkunaan (Kristuksen morsian kääntää Jumalan takin) ja luulin saavani pääni puhdistettua. No, eipä näytä tehoavan.

Pinnalle pukkaa vielä ajatus siitä, onko kysymys sukupuolesta (naisesta papin virassa ja sama sukupuoli parisuhteessa) niin merkittävä seikka, millaiseksi sen nyt ajattelemme. Onhan se tietenkin havaittavissa rungon tärähtelyssä nyt, kun laiva on käännöksessä, mutta entäs kun katsomme kauempaa. Onko se, että juutalainen kulttuuri ja Raamattu kokonaisuudessaan ovat patriarkaalisen ajattelun läpäisemiä, lopullisesti värjännyt myös kristinuskon? Onko kysymys sukupuolesta naulannut itsensä kristillisyyteen niin syvälle, että lattialaudat menevät vaihtoon käsitteiden myötä? Ja jotkut kai pelkäävät seinänkin nitkahtavan.

Kääntääkö Jumala takkinsa?

Yhtäältä ajattelen, ettei tämä nyt niin suuri muutos ole, kun perspektiivinä on pitempi historia. Juutalaisten vainoamisen lopettaminen tai orjuuden kieltäminen ovat mittaluokassa huikeasti suurempia kuin papin lahkeiden määrä tai saman talouden lahkeiden suhdeluku.  Noiden aiempien asioiden kohdalla on ajateltu, ettei Jumalassa muutu mitään jos, että korjaamme vääriä rakenteita ihmisten välillä.

Toisaalta on kai meidän myönnettävä, että Raamatun sisällä kuva Jumalasta muuttuu merkittävästi matkalla Heprealaisen Raamatun sivuilta kohti Uuden testamentin maailmaa. Ei kuva Jumalasta pysy samana läpi Raamatun. Takki vaihtuu, mutta yleensä kai ajattelemme, että takin sisällä meni kirjoittaja vaihtoon. Mutta, että myös Jumalan takki…  

Jotkut tiukan siivun feministiteologeista ovat saaneet kyllikseen mieskeskeisestä kirkosta ja todenneet, ettei se korjaamalla parane. Ja toki monet muutkin kuin vain feministit ovat pitäneet patriarkaalista kirkkoa korjauskelvottomana.

Omasta puolestani en osaa ajatella tätä mieskeskeisyyttä korjauskelvottomana. Siksi pidän kiinni kristinuskon kahvasta ja vaihtaisin takkia tarvittaessa. Ai kenen?

Written by latvus

23.4.2010 at 18.46

Kategoria(t): Uncategorized

Alkuperäinen Raamatun teksti kadoksissa?

leave a comment »

Heprealainen Raamattu

 

(Raamatusta: osa 4)

Vanha toteamus siitä, että aina työpaikkaa ei saa ansioitunein ja pätevin vaan päättäjien mielestä sopivin, näyttää toimivan myös Raamatun kääntämisessä. Suomalainen käännös vuodelta 1992 on valinnut Raamatun tekstit pitkän neuvonpidon päätteeksi. Työtä ovat tehneet niin raamatunkäännöskomitea kuin erilaiset palautetta antaneet tahot.  Kirkolliskokous on lopulta äänestänyt tekstistä.

Mitkä tekstit on valittu käännöksen perustaksi: onko alkuperäinen teksti ehkä kadoksissa? Tällainen kysymys kuulostaa salaliiton suunnittelulta tai Dan Brownin fantasioiden imitoinnilta. Yleensä kaikki ovat vakuuttuneet siitä, että käännöksen pohjana oleva teksti on paras ja mahdollisimman alkuperäinen versio kreikan ja hepreankielistä rekonstruktiota, jolla on tavoiteltu varhaisinta tekstiä.

Juonipaljastus tulee ihan alkuun. Varhaisimman ja alkuperäisimmän tekstin linjaa ei ole noudatettu johdonmukaisesti vaan valikoiden.

Uusi testamentti

UT osalta käytössä on kriittinen tekstilaitos (Novum Testamentum Graece), joka tarjoaa valmiiksi seulotun ehdotuksen siitä, mikä on mahdollisimman alkuperäinen kunkin kirjoituksen sanamuoto. Yksikään käsikirjoitus ei edusta sitä yksinään.

Huomio kiinnittyy kolmeen seikkaan. Seuraavat jakeet puuttuvat tekstistä (Matt. 17:21, 18:11, 23:14, Mark. 9:44, 46, 11:26, 15:28, Luuk. 17:36, 23:17, Joh. 5:4, Ap.t. 8:37, 15:34, 24:7, 28:29). Näin jo 1938 käännöksessä. Kyseiset jakeet olivat mukana käsikirjoituksissa, joiden mukaan tehtiin jaejako vuonna 1551 (Robert Estienne), mutta ne eivät olleet osa alkuperäisiä tekstejä. Kyseessä on selkeästi myöhemmin syntyneitä lisäyksiä ja ne jätetään pois suomalaisista käännöksistä.

Jos periaate on, että myöhemmät lisäykset jätetään pois, niin linjaa pitäisi jatkaa. Samalla periaatteella UT:n puolelta tulisi jättää pois Markuksen evankeliumin loppu (16:9-20) ja Johanneksen evankeliumin katkelma aviorikoksesta (Joh 7:53-8:11). Tällä kohdin on kuitenkin päädytty pitämään myöhemmin evankeliumeihin lisätyt tekstit mukana ja laittamaan ne hakasulkeisiin. Argumentti on aivan ilmeisesti ”ei pätevin (=alkuperäisin) vaan sopivin”: näitä on totuttu pitämään sopivina osina Raamattua.

Vanha testamentti (VT)/Heprealainen Raamattu(HR)

VT/HR tarjoaa ihan toisen luokan kysymyksen. Ensinnäkään tällä hetkellä ei ole olemassa kriittistä editiota, jonka voisi sanoa edustavan mahdollisimman alkuperäistä tekstiä. Biblia Hebraica Stuttgartensian teksti perustuu yhteen käsikirjoitukselle vuodelta 1008 jKr. Apparaatti puolestaan tarjoaa muiden käsikirjoitusten variaatiot. Parhaillaan työn alla on uusi laitos: Biblia Hebraica Quinta josta muutama nide on jo olemassa. Siinä on sama pohjateksti, mutta uusittu tekstivarianttien apparaatti.

Suomalainen käännös seuraa yleensä heprealaista tekstiä jos suinkin mahdollista, siis jos teksti on tolkullinen. Suuria pulmia tulee kuitenkin eteen aika ajoin: muut käsikirjoitukset ja erityisesti kreikankielinen käännös Septuaginta vievät joskus aivan eri suuntaan. Mitä silloin pitäisi tehdä? Etsi varhaisin versio ja kääntää se? Vai kääntää myöhäisin versio? UT:n puolella myöhäiset lisätyt tekstit jätettiin pois, jos ne eivät olleet ”sopivuus” –argumentin suojeluksessa.

Mainion esimerkin tarjoaa Jeremian kirja. Kreikan ja    hepreankieliset versiot ovat merkittävän erilaiset. Septuaginta on noin kahdeksasosan lyhyempi kuin heprealainen teksti (14,7%); 3097 sanaa ei ole Septuagintan tekstissä ja toisaalta Septuagintassa on 307 sanaa, joita ei ole MT:ssa. Joskus kysymys on yksittäisistä sanoista ja joskus laajemmista jaksoista. Esimerkiksi ilmaus ”profeetta” on sanan Jeremia yhteydessä Septuagintassa vain neljä kertaa, mutta heprealaisessa tekstissä 26 kertaa. Kreikkalaisesta tekstistä puuttuvat myös mm. seuraavat laajemmat jaksot: Jer 33:13-34:1; 8:10-12; 11:6-8, 23:36-37; 27:18-22; 39:4-13.

Miksi tekstit ovat erilaisia: onko toisesta poistettu jotain vai toiseen lisätty? Yhä varmemmalta näyttää se, että kreikankielinen teksti edustaa varhaisempaa käsikirjoitusvaihetta ja tekstin myöhemmän lisäykset näkyvät pitempänä heprealaisena tekstinä.

Miten tämä näkyy suomalaisessa käännöksessä? Ei mitenkään. Lukija ei aavista koko kysymystä, koska käännös ei ole etsinyt varhaisinta tekstivaihetta vaan kääntänyt suoraan heprealaisen tekstin. Periaate on siis tällä kertaa kääntää myöhäisin, ei varhaisin versio. Siis sopivin vaan ei varhaisin.

* * *

Erilaiset käsikirjoitusversiot kertovat siitä, että Raamatun tekstit syntyivät yleensä hitaasti, niitä muokattiin ja täydennettiin pitkän ajan kuluessa. Tämä vastaansanomaton asia on tärkeä osatekijä, kun etsitään kokonaiskuvaa Raamatusta. Jeremian kirjan monivaiheinen tekstihistoria ei ole poikkeus, vaan pikemminkin malli tulkintaprosessin luonteesta.

Vastaavia kysymyksiä tulee vastaan muuallakin VT:n/HR:n sivuilla (varsinkin Samuelin kirjat, Job), mutta yleensä käännös ei anna tästä mitään viitteitä. Suomalainen käännös vuodelta 1992 on tehnyt monia valintoja, joista nykylukija ei voi tietää. Monille tämä tieto olisi kuitenkin tervetullut ja ehkä seuraavaan käännökseen saadaankin jo enemmän informaatiota taustalla käytetystä tekstistä. Yksi vaihtoehto voisi olla myös sellaisen raamatunkäännöksen valmistaminen, jossa tekstihistoria näkyisi jollakin tavalla.

Sitä odotellessa kannattaa muistaa, että vuoden 1992 suomalainen raamatunkäännös ei pyri olemaan alkuperäisimmän tekstin käännös vaan suomalaiseen tilanteeseen sopivin.

Ensi kerralla osa 5, miten Raamatun tekstit syntyivät?

Written by latvus

23.4.2010 at 10.03

Kategoria(t): Uncategorized

Kristuksen morsian kääntää Jumalan takin

leave a comment »

 

Kansallisteatteri, Omapohja,  käsikirjoitus Heini Junkkaala

Kristuksen morsian on henkeä salpaava kujanjuoksu totuuden perässä. Sukellus uskon ja uskomusten läpi ja tuolle puolen kääntää takkien lisäksi mielen, sillä mikään tosi ei näytelmässä ole pelkästään sitä, miltä näyttää.

Junkkaalan teksti ja Saana Lavasteen ohjaus tekevät ruumiinavauksen debatista, jonka ytimessä on sukupuoli – siis naisen sukupuoli pappisvirassa ja samat sukupuolet parisuhteessa. Molemmissa on tapahtunut kirkossa (myös Suomessa) heuristinen käänne muutamassa vuosikymmenessä. ”Jumalan totuus” oli puolivuosisataa sitten, että nainen ei voi olla pappi ja samaa sukupuolta kohtaan ei voi tuntea ja osoittaa oikeaa rakkautta. Molemmat vakaumukset ovat kääntyneet nurin ja tilanne ahdistaa muutoksen vastustajia yli kaiken, niin että omalta piispalta evätään pääsy ehtoollispöytään tai oman lapsen homoseksuaalisuutta ei voi hyväksyä. Heini Junkkaalan matka asioiden ytimeen on huikaiseva.

Kahdeksan hengen näyttelijäjoukko tekee mainion suorituksen, kun kirkon sisäpiiriläinen voi kokea repliikit, eleet, kielen ja kaiken tapahtumisen pienet ripaukset kuin omakseen. Oivaltava lavastus ei jää tästä jälkeen millään muotoa: siirtyminen tilasta toiseen on kuin todellisuuden siivujen läpi kulkemista – moni asia on totta yhtä aikaa.

Kansallisteatterille vielä toive: etsikään suurempi näyttämö tai antakaa toteutuksen elää täysille katsomoille niin pitkään, että halukkaat ehtivät mukaan. Omapohjan pieni sali kyllä sopii näytelmään hyvin. Lippujen saaminen vaan ei ole ihan helppoa.

Written by latvus

23.4.2010 at 9.25

Kategoria(t): Uncategorized

Onko alkuperäinen Vanha testamentti olemassa?

leave a comment »

 

(Raamatusta, osa 3)

Kysymys saattaa vaikuttaa oudolta, sillä hyvälle paperille painettu suomenkielinen Vanha testamentti on vakuuttava yli tuhannen sivun ja valtavan asiamäärän jättikokoelma. Dosentin ikkunan artikkelit tarkastelevat seuraavaksi VT:n kirjakokoelman syntyhistoriaa.  Onko olemassa sellainen kirjakokoelma, joka on nimeltään ”Vanha testamentti” (VT) ja johon kuuluvat ne kirjat, jotka on käännetty suomalaiseen Vanhaan testamenttiin? Yllättävä juttu, mutta kumpaankin kysymykseen on annettava kielteinen vastaus.

Mikä nimen tulisi olla ja mitkä kirjat kuuluvat tähän kokoelmaan?

Nimi?

Nimi on helpompi rasti. VT:lla ei ole ollut varsinaista nimeä silloin, kun sen tekstit on kirjoitettu. Yleisimmin on viitattu vain kirjoituksiin ja usein liitetty eteen määre ”pyhät”.  Sanan Raamattu taustalla on kreikan sana grammata ”kirjoitukset”. Juutalaiset käyttävät tästä kirjakokoelmastaan nimeä Laki, profeetat ja kirjoitukset (Toora neviim ketuvim ). Sanojen alkukirjaimista tulee lyhenne Tanak. Nykyisin englanniksi yleistyy nimitys Hebrew Bible, siis Heprealainen Raamattu (HR). Sen sijaan nimitys Vanha testamentti on myöhemmin kristittyjen antama lisänimi, joka viittaa Uuden testamentin (siis oikeammin Uuden liiton) olevan uudempi ja tärkeämpi. 

Hyvän suomalaisen nimen löytäminen ei ole ihan helppoa. Nimitys Vanha testamentti on vakiintunut ja pitänee pitkään vielä paikkansa, vaikka ilmaus Heprealainen Raamattu on yhä useammin noussut sen rinnalle. Jälkimmäinen olisi sikäli osuvampi, että se muistuttaisi kokoelman olevan kotoisin juutalaisen uskon piiristä ja muodostaa sinällään oman kokonaisuutensa.

Oikeaa nimeä on vaikea löytää ja se kertoo siitä, että eri nimet kokoelmalle on annettu vasta jälkikäteen ja eri motiiveista käsin. Yhtä ja ainoaa nimeä ei ole olemassakaan.

Mitkä kirjat?

Paljon merkittävämpi ja ongelmallisempi on kuitenkin kysymys alkuperäisistä kirjoista. Lyhyesti pulma on seuraava. Heprealaisen Raamatun tekstit on valtaosaltaan kirjoitettu hepreaksi lukuun ottamatta muutamaa arameankielistä katkelmaa Danielin ja Esran kirjoissa. Kokoelman kirjat syntyivät kolmessa vaiheessa: ensimmäisenä Toora, toiseksi profeettatekstit ja kolmanteen koriin kuuluu kirjava kokoelma nuorimpia kirjoituksia.

Ajanlaskun alkuun mennessä kaksi ensimmäistä kirjoitusryhmää olivat vakiinnuttaneet suurelta osin paikkansa ja sisältönsä, mutta silti niiden sisällöstäkin liikkui ratkaisevasti erilaisia versioista (esim. Jeremia ja Samuelin kirjat). Vielä enemmän prosessin avoimuus näkyy siinä, että kolmanteen ryhmään kuuluvien kirjojen valikoituminen oli edelleen avoin kysymys.

Kreikankieliseen käännökseen, Septuagintaan, (käännetty 200-100 eKr) valikoitui laaja kokoelma kirjoja, myös ne teokset, joita nykyisin nimitetään ”Vanhan testamentin apokryfeiksi”.  Septuagintassa kirjojen järjestys muodostui erilaiseksi kuin heprealaisessa versiossa. Molemmat ovat kuitenkin siis alkujaan juutalaisten omia kokoelmia.

Kreikankielisen ja heprealaisen kirjoituskokoelman sisältö jäi osin erilaiseksi ja vuosien 200 eKr – 200 jKr välillä tapahtunut kaanonin rajojen selkiytyminen vahvisti tilanteen. Kreikkaa puhuvien kristittyjen pyhäksi kirjaksi muodostui Septuaginta, kreikankielinen käännös. Juutalaiset puolestaan pitäytyivät suppeammassa kokoelmassa. Hepreankielisen tekstin säilyttivät juutalaiset oppineet, jotka lisäsivät keskiajalla mukaan myös vokaalit. Näin syntyi niin sanottu masoreettinen teksti.

Mistä sitten on suomalainen VT käännetty? Ei suoraan yhdestäkään kokoelmasta. Suomalainen käännös on yhdistelmä Septuagintaa ja hepreankielistä (masoreettista) tekstiä. Kirjojen sisällysluettelo seuraa suppeampaa masoreettista tekstiä. Toisaalta taas kirjojen järjestys seuraa Septuagintaa.  Yksittäisten kirjojen sanamuoto seuraa yleensä heprealaista tekstiä ja jopa silloin, kun kreikkalainen versio on mitä ilmeisimmin historiallisesti varhaisempi (esim. Jeremia).

Septuagintan asema kristittyjen keskuudessa oli kovaa valuuttaa varhaiskirkossa, piti asemansa vuosisatoja ja jäi ortodoksisen kirkon ensisijaiseksi kaanoniksi. Sen tähden luterilaisten ja ortodoksien kaanon poikkeaa selvästi toisistaan reformaatiossa tehtyjen uusien linjausten tähden.  Myös katolinen kirkko antaa Septuagintaan kuuluville ns. apokryfeille (deutero-) kanonisen aseman.

Luterilaiselta kirkolta olisi selkeyttävä ratkaisu, jos pitäydyttäisiin joko Septuagintaan tai heprealaiseen tekstiin ja perusteet tuotaisiin paremmin esiin. Nyt kaanonin alkuosan otsakkeeksi sopisi ”Luterilainen Vanha testamentti”. Tai vähän laajemmin: ”Protestanttinen Vanha testamentti”.

Ensi kerralla kysymys tarkentuu: Onko olemassa alkuperäistä Raamatun tekstiä? Jos on, niin onko suomalainen käännös sama kuin alkuperäinen teksti.

Lisäkirjallisuutta ja erityisesti Qumranin näkökulma asiaan EMOssa artikkeli H. von Weissenberg, VT:n kaanon

Written by latvus

18.4.2010 at 20.17

Kategoria(t): Uncategorized

Raamattuun uskominen on epäjumalanpalvelusta

with 20 comments

Kevät on jo

 

(Raamatusta: osa 2)

 

Raamattuun uskominen on epäjumalanpalvelusta, joka on suuresti vallalla kristittyjen parissa. Tällöin Raamatun tekstit saavat sen aseman, joka kuuluisi vain Jumalalle ja Raamattua aletaan jopa kohdella kuin Jumalaa. Raamatusta tulee silloin osa Jumalaa.

Ilmenemismuodot

Epäjumalanpalvelus ilmenee siinä, että Raamatun kahta eri kirjoituskokoelmaa – Heprealaista Raamattua ja Uutta Testamenttia – kohdellaan kuin se olisi persoona. Tällöin käyttöön tulee ilmauksia ”Raamattu sanoo”, ”Raamattu puhuu” tai ”Raamatun mukaan”. Raamattuun kuluvia tekstejä pyritään myös käsittelemään ikään kuin ne olisivat yksi kirjoitus. Tähän samaan sarjaan osittain kuuluu myös se, että Raamatun olemusta selitetään (mm. Katekismuksen tavoin) kristologian mallia (inhimillinen-jumalallinen )hyväksi käyttäen. Tosin Katekismus varoo puhumasta Raamatun inhimillisestä ja jumalallisesta olemuksesta.

Perinteisen epäjumalanpalveluksen tiukka versio on sanainspiraation varaan rakentuva fundamentalismi. Siinä korostetaan Raamatun äärimmäistä erehtymättömyyttä historian, biologian ja teologian alueilla.

Uuskonservatiivinen ajattelu (”klassisen kristinuskon puolustus”) nousee samasta maaperästä, mutta korostaa opin erehtymättömyyttä ja antaa Raamatulle tilan erehtyä pienissä historian yksityiskohdissa tai biologian ja maantieteen kohdalla. Tämän käsityksen mukaan Raamattu on kuitenkin erehtymätön silloin, kun se on yhdenpitävä myöhemmän dogman kanssa.  Tällöin itse asiassa epäjumalanpalveluksen kärki saattaa kohdistua enemmän dogman kuin Raamatun suuntaan.

Kirkon perinne

Raamatun tekstit eivät ota itselleen Jumalan asemaa. Mukana on tiettyyn historian tilanteeseen kohdistettuja Jumalan viestejä, mutta kokonaisuutena on selvää, että yksittäisten kirjoitusten kirjoittajat/sanelijat näkivät itsensä Jumalan sanoman välittäjinä tuossa hetkessä, mutta he eivät viittaa tekstinsä tulevaan asemaan osana kanonisoitua kokoelmaa. Hetkellisestä Jumalan puhuttelusta ei saa tehdä ajatonta Jumalan puhetta.

Raamattua ei mainita apostolisessa tai Nikean uskontunnuksessa. Raamattuun ei uskota, ei myöskään Raamattua. Nikean tunnustuksen viittaus siihen, että Jumala on ”puhunut profeettojen kautta”, antaa Heprealaisen Raamatun teksteille osuvan perspektiivin.  Jumala on puhunut ja tuo puhuttelu on kirjattu talteen, mutta selkeästi varotaan tekemästä Raamatusta Jumalaa.

 

Seurauksia

Seurauksena Raamatun epäjumalanpalvelusta on se, että kovin helposti yritetään sanoa, mitä Raamattua on, mitä se saa olla ja mitä se ei saa olla. Yksi seuraus Raamatun epäjumalanpalveluksesta liittyy siihen, että samalla helposti puetaan Jumalalle pakkopaita siitä, mitä Jumalan tulee olla. Kun Raamattu korotetaan Jumalan kuvaksi ja Jumalan rinnalle, niin samalla sanotaan, mitä Jumalan pitää olla. Tässä on epäjumalanpalveluksen suurin vaara: Jumala määritellään ja asetetaan ruutuun, joka on oma määritelmämme.

Kuitenkin

Juuri Raamattu on se kokoelma pyhiä kirjoituksia, joissa kuvataan Jumalan työtä erityisellä tavalla.

Juuri Raamattu on se kokoelma pyhiä kirjoituksia, joihin vertaamme omia tulkintojamme.

Juuri Raamattu on se kokoelma pyhiä kirjoituksia, joiden kautta Jumala edelleen puhuttelee ja kohtaa meitä.

Jumalaan uskotaan, mutta Raamattu on vain se sormi, joka osoittaa Jumalaa ja osoittaa uskon kohdetta.

PS.

Artikkeli on osa laajempaa sarjaa kirjoituksia Dosentin ikkunassa

Written by latvus

12.4.2010 at 9.07

Kategoria(t): Uncategorized

Miten Raamatusta tuli Raamattu? UT:n kaanon

with 3 comments

[Raamatusta: osa 1]

Raamattu on Jumalan sanelema ja enkelien laatima ilmoitus ihmisille.” Tätä väitettä ei löydy Raamatusta. Käsitys osuu lähemmäs Koraanin tai Mormonin kirjan syntyhistoriaa kuvaavia kertomuksia. Koraanin (arab. ‏القرآن‎, al-Qurʼān) syntymälengendan mukaan Muhamed sai ilmestyksiä ja saneli pyhän Koraanin tekstin.  Joseph Smith sai 1820-luvulla Mormonin kirjan kultalevyille kirjoitettuna (joita kuitenkaan ei ole sittemmin löytynyt).

 Entä miten Raamatusta tuli Raamattu [siis: UT:n osalta]?

Yksien kansien sisään sijoittuva, kymmenien tekstien kokoelma antaa vaikutelman siitä, että kyse on yhdestä kirjasta. Osuvampaa on kuitenkin sanoa, että Raamattu on kooste kahden uskonnon kahdesta eri kaanonista: Heprealaisesta Raamatusta (=VT) ja Uudesta testamentista. Kummallakin on oma, erilainen syntyhistoriansa.

Luterilaisen kirkon kirkkojärjestys kuvaa Raamatun ”profeetallisten ja apostolisten” kirjoitusten aseman näin: Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan (KJ 1§). Vastaavasti Suomessa luterilaisen kirkon katekismus toteaa, että Raamattu on kristittyjen pyhä kirja. Vanhassa ja Uudessa testamentissa kerrotaan Jumalan teoista ja hänen rakkaudestaan kaikkia ihmisiä kohtaan. Samoin kuin Kristuksessa myös Raamatussa inhimillinen ja jumalallinen ovat yhdistyneet toisiinsa. Raamatussa Jumala itse puhuu meille ihmisten kielellä. (Luku 40)

Raamattua ei siis pidetä luterilaisessa kirkossa erehtymättömänä eikä sen syntyhistoriaan oteta virallisissa dokumenteissa tarkkaa kantaa.

* * *

 

Tilanne ei näytä erilaiselta, jos siirtyy kriittistä raamatuntutkimusta edeltävään aikaan. Tunnustuskirjat eivät yksityiskohtaisesti määrittele tai analysoi Raamatun asemaa vaan käyttävät sitä ylimpänä auktoriteettina. Toisaalta Raamattu saa osalleen rajua kritiikkiä. Esimerkiksi Luther kävi tiukkaa linjanvetoa siitä, mitkä kirjat ovat kelvollisia Raamattuun. Rajua kritiikkiä saivat osakseen mm. Heprealaiskirje, Juudas ja Jaakob sekä Johanneksen Ilmestys.

Vastoin yleistä käsitystä UT:n kaanonia ei ole päätetty kirkolliskokouksessa. Sen sijaan piispa Athanasioksen pääsiäiskirje (vuonna 367) sekä sitä seuraten Hippon synodi (vuonna 393) luettelivat Raamattuun kuuluvat UT:n kirjat. Varhaisten vuosisatojen kiistat koskivat useita kirjoja. Aina ei haluttu mukaan kirjoja (Hepr., Jaak., Juud., 2.Piet., 2.Joh, 3.Joh.) ja joskus mukaan pukkasi myös Hermaan Paimen tai Kleemensin kirjeitä. Keskustelussa kaanonin kriteereinä pidettiin kirjoitusten apostolista alkuperää ja yleistä kirkon hyväksyntää. Molemmat periaatteet ovat tosin syntyneet varsin myöhään ja ovat myös harhaanjohtavia. Itse asiassa vain harva teksti osuisi molempiin kriteereihin.

* * *

Aikaisemmin Markion (n. 85-160) oli tarjonnut omaa kaanonia, johon mahtui editoitu Luukkaan evankeliumi ja 10 Paavalin kirjettä (ei Pastoraalikirjeitä tai Hepr.). Markionin kanta kuitenkin jäi vain pienen piirin omaksi. Itse asiassa Markionin kaanonlinjaus on saattanut toimia katalysaattorina kaanonkehityksessä, mutta 100-200 –lukujen keskusteluista meillä on vain niukasti tietoja.

Ydinasia on se, että UT:n yksittäiset kirjoitukset eivät viittaa tulevaan asemaansa osana kaanonia tai esitä vaatimusta tulla osaksi kaanonia: kaikki kirjoitukset laadittiin oman käyttötilanteensa tarpeisiin ja olivat kukin aluksi todennäköisesti rajatun alueen tekstejä. Tuolloin käytössä ollut pyhä kirja oli Heprealainen Raamattu, käytännössä kreikankielinen käännös, Septuaginta.

Kaanonin synty on enemmän pitkä prosessi kuin kirkon päätös. Prosessiin kuuluu usean vuosisadan kollektiivinen prosessi, jota ovat kylläkin avittaneet erilaiset kirkon sisältä ja ulkoa tulleet impulssit. Rooman armeija eliminoi ilmeisesti juutalaiskristillisyyden, jonka edustamat tekstit putosivat pois. Gnostilaiset ryhmät elivät kirkossa, mutta niiden tekstit (esim. Tuomaan evankeliumi) jäivät kaanonin ulkopuolelle.

***

 

UT:n kaanonin synty näyttää siis kovin värittömältä kertomukselta verrattuna Koraaniin tai Mormonin kirjaan. UT:n tekstit kirjoitetaan välittämään evankeliumia, sanomaa Jumalasta, Kristuksesta, pelastuksesta, mutta ne eivät väitä olevansa Jumalan Sana. Tämän määreen on Raamatulle antaneet sen käyttäjät.

Lisätietoja: Antti Marjanen, UT:n kaanon http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaanon.html

PS.

Tarkoitukseni on jatkossa käydä läpi myöhemmin mm. Heprealaisen Raamatun (VT) kanonisoitumista, Raamatun kaanonin muodostumisen periaatteita ja valottaa tekstihistoriaa tarkemmin esimerkkien avulla ja palata lopuksi vielä siihen, mitä oikeastaan Raamatusta voi ja pitää tämän perusteella ajatella. Sarja ei ole johdonmukaisesti etenevä ja osat täydentävät toisiaan vaihtelevasti. Tai tämänhän näkee sitten myöhemmin.

Written by latvus

11.4.2010 at 15.38

Kategoria(t): Uncategorized