Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Debatti neitseestäsyntymisestä: Puhakka vs. Pursiainen

with 9 comments


 

Kotimaa24 blogiviidakossa syntyi 22.3.2010 vilkas keskustelu Suvi Puhakan postauksesta ”Kuka uskoo enää neitseestä syntymiseen”

Pappi julisti, että kristityn ei tarvitse tietää Jeesuksen alkuajoista, ja että Markuksen evankeliumi ei kerro Jeesuksen alkuajoista kenties siitä syystä, ettei evankeliumin kirjoittaja pitänyt kertomusta neitseestä syntymisestä uskottavana. Hän kysyi, kuka uskoo neitseestä syntymiseen ja totesi, ettei ”voi ottaa näin uskovaa ihmistä vakavasti”, ja että tällaiselta ihmiseltä ”puuttuu tilanteen taju täysin”. Pastori myös kuulutti, että ”sellaista paikkaa ei ole kuin tuonela.”Miten tällaista voidaan saarnata evankelisluterilaisessa messussa? Blogi kokonaisuudessaan (http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=237&id=6464) 

Kirjoittaja ei sano suoraan, mutta viittaa selkeästi Huopalahden seurakunnan pastorin Terho Pursiaisen saarnaan, jonka keskeinen kohta on seuraava.

”Kohta ”syntyi neitsyt Mariasta” ei ole ainoa niin sanotun apostolisen uskontunnustuksen ongelmallinen kohta ajattelevan ihmisen näkökulmasta. Kuka enää todella uskoo siihen, että on paikka nimeltä tuonela, jonne Jeesus laskeutui? Tai että Jumala tosiaan istuu jossakin todellisuuden nurkassa tuolilla, vieressään toisella tuolilla ylösnoussut Kristus? Jos joku väittäisi uskovansa apostolisen uskontunnustuksen jokaisen rivin kirjaimellisesti todeksi, ei minun silmissäni olisi vakavasti otettava henkilö, vaikka olisi kuinka korkeassa kirkollisessa asemassa tai kuinka pitkälle oppinut yliopistomies. Jos uskontunnustus pitää käsittää luetteloksi väitteitä, joiden kirjaimellisen totuuden uskontunnustukseen yhtyjä allekirjoittaa, jokaisen rehellisen seurakuntalaisen tulee vaieta, kun käsketään lukemaan uskontunnustusta yhteen ääneen.   —

Messu on vuoropuhelua Jumalan ja seurakunnan välillä. Jumala puhuttelee seurakuntaa ja seurakunta tunnistaa tahon, joka sitä puhuttelee, Jumalan. Uskontunnustus on juhlallinen muoto, jolla seurakunta vastaa puhuttelijan tervehdykseen mainiten hänen nimensä ja tittelinsä. Uskontunnustus on oikeastaan harhaanjohtava termi. Kyseessä on uskontunnistus: usko tunnistaa Jumalan. Tunnistus on seurakunnan yhteistä suostumista Jumalan puhuteltavaksi. Siksi se on julkinen akti, ääneen esitetty yhteinen repliikki.” (Pursiaisen saarna on kokonaisuudessa osoitteessa: http://huopalahti.kirkkohelsinki.net/?deptid=10100) 

Valtaosa Kotimaa24 keskustelijoista oli yksiselitteisesti Puhakan tavoin tuohtuneita Pursiaisen pohdiskelusta  – valtaosa tosin saarnaa tietämättä. Miksi? Missä on pihvi?

Ensimmäinen kysymys on, pitääkö ja saako Raamattua lukea käyttäen normaalia järkeä ja historiantutkimuksen perusvälineitä, siis niitä, joilla kirkon papit koulutetaan yliopistossa. Jos on sitä mieltä, että Raamattua ei saa tutkia samalla tavoin kuin muita antiikin lähteitä, niin silloin jo pelkkä fundeerauksen ehdottaminen voidaan tulkita merkiksi epäuskosta. [Näin ilmeisesti osa tulkitsi oman lyhyen kommenttini, vaikka en ottanut tietoisesti kantaa puoleen tai toiseen vaan pyysin lukemaan Raamattua tarkasti ja fundeeraamaan asiaa].

Mitä siis tutkimus nostaa esiin asiassa?

UT:n tekstit käyttävät erilaisia ilmauksia puhuessaan evankeliumista/pelastuksesta/sovituksesta jne. Se, mikä on meille looginen, kokonainen ja ehyt uskonoppi on UT:n teksteissä paljon rosoisempi, paljon epäloogisempi ja ennen kaikkea monin kohdin myös katkelmallinen. Se, että Markuksen evankeliumi ei puhu mitään Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ei estä evankeliumia puhumasta Jeesuksesta Jumalan poikana. Tai evankelistoista nuorin, Johannes, puhuu Logoksesta, joka oli ennalta olemassa ja tuli ihmiseksi – mainitsematta neitseellistä syntymää. Paavali puhuu Jeesuksesta Jumalan poikana ja viittaa silloin ylösnousemukseen, ei neitseelliseen syntymään (samoin tapahtuu Apostolien teoissa).

Kirjassa Pieni kirja Jeesuksesta Wille Riekkinen kuvaa hyvin sitä, että UT:ssa on erilaisia tapoja puhua Jeesuksen ratkaisevasta merkityksestä. Kaikki ovat vakuuttuneita Jeesuksesta, mutta käyttävät toisistaan riippumatta erilaista julistuksen kieltä. Erilaiset tavat julistaa Jeesusta ovat osa Raamattuamme.

Debatin ydin on tässä: meidän tapamme katsoa UT:n tekstejä tapahtuu niiden silmälasien läpi, jotka kirkon myöhemmin muotoutunut uskonoppi korostaa ja jotka myös erilaiset herätysliikkeet omilla painotuksillaan värjäävät. Uskonopissa sanoma Jeesuksesta on osa loogista ja harmonista kokonaisuutta, järjestelmä, jossa paloista muodostuu kokonaisuus. Silloin yhdenkin kohdan pohdinta on vaaraksi kokonaisuudelle. Toisaalta tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että varhaisina vuosisatoina kysymys neitseellisestä syntymästä ei ollut vielä pitkään Raamatun jälkeenkään keskeinen osa kristinoppia ja jos siihen viitattiin, niin sillä perusteltiin Jeesuksen ihmisyyttä, ei jumalallisuutta.

Pursiainen sanoi äänen sen, että Raamatussa on monia ääniä ja taivaaseen pääsee, vaikka ei haluaisi muodostaa kokonaisuudesta systeemiä.  Ja että kristitty voi hyväksyä, että uskonnollisen kielen olennainen piirre on käyttää erilaisia kielikuvia, jotka eivät ole matematiikkaa.

Miksi ei näinkin voisi liittyä yhteiseen uskontunnustukseen?

Mainokset

Written by latvus

22.3.2010 klo 23.17

9 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Niinpä. Kysymys siitä, voiko kirkossa uskoa mitä vain ja silti kuulua ”samoinajattelevien” yhteisöön on kieltämättä kiintoisa. Olen itse tavannut ajatella asiaa niin, että jos olisin Freudin ajatusten pohjalta/mukaan toimiva psykoanalyytikko, mutten sitten uskoisi, että Freudin ajatukset pitäisi paikkaansa, olisin hieman erikoisessa asemassa. Olisinko Freudilainen psykoanalyytikko? Miksi haluaisin olla Freudin mukaan nimetyssä yhteisössä, jos uskoisin, että sen keskeiset ajatukset (tai ainakin suuri osa niistä) ovat potaskaa. Voinko valita, mitkä Freudin ajatuksista minusta ovat päteviä, vai pitääkö valita koko paketti? Kuka hyötyisi siitä, että Freudilaisten psykoanalyytikkojen kokouksessa ”freudilaisen joukon johtavana analyytikkona” kaivaisin maata koko perusrakennelman alta, vaikka itsekin hieman epäilisin sen kaikkein mehevämpiä ilmiasuja tai sisältöä? Miksi mihmeessä toisin julkisesti julki omat epäilyni ja vielä haukkuisin typeriksi niitä kollegoja, jotka ”vielä” uskovat Freudin oppien olevan relevantteja tai ”tosia”? Ja jos niin toimisin, minut todennäköisesti erotettaisiin Freudilaisten analyytikkojen yhdistyksestä, koska mustamaalaan muita asiaan uskovia ja saan aikaan hajaannusta ja epämääräsiyyttä Freudilaisten joukossa. Siihen sanoisin, että miksei ihminen saa olla rehellinen itselleen? Minulle vastattaisiin, että ole vain rehellinen, mutta toiselle ei aina tarvitse päin naamaa sanoa, että olet ruma ja haiset pahalta; negatiivisten asioiden suoraan silmille syytäminen ei ole rehellisyyttä vaan useimmiten se on silkkaa huonoa käytöstä.

    Toinen puoli asiassa on sitten se, että ko. freudilaisten psykoanalyytikkojen yhdistyksen henkinen kapasiteetti mitataan sillä, kuinka paljon se pystyy sallimaan erilaista ajattelua. Tämä kuitenkin yleensä sallitaan vain rivimiehiltä. Mutta jos johtajisto ei enää usko Freudin teorioihin, niiden kaiken järjen mukaan pitäisi perustaa uusi yhdistys: ”post-freudilaiset analyytikot” tai ”tieteellisemmän Freudismin kannattajat” tai ehkä uusien ajatusten kehittäjien mukaan nimetty kokonaan uusi teoria ”Wellhausenilaisuus”. Tällainen uusi yhdistys ei tosin varmaan olisi pitkäikäinen, sillä siltä puuttuu varsinainen teoreettinen pohja tai oma substanssi; se perustuu vain kritiikkiin olemassaolevaa vastaan eikä sillä ole mitää omaa. Freudilaisessa yhteisössä ei kaiketi koskaan kävisi niin, että tiukasti Freudin oppiin sitoutuvat jäsenet joutuisivat luopumaan jäsenpaikastaan, koska vapaammin asiaan suhtautuvat sitä edellyttävät.

    Jotenkin on tavattoman surullista, että me suuressa viisaudessamme kuvittelemme olevamme paljon viisaampia kuin ne, joilta kristillisen opin alun perin saimme.

    Toivottavasti en loukannut Freudilaisia psykoanalyystikkoja…

    JMe

    Dos. JMe

    23.3.2010 at 15.48

  2. Jari,
    tuo on hyvä kysymys. Kun tässä tapauksessa on kyse pitkälle myös raamatuntulkinnasta, niin se merkitsee yhtäälätä eräänlaista perikunnan kokousta ja yhtäältä temaattista yhteisöä. Onko olennaista katsoa taakse ja nähdä, että kristikunnalla on yhteinen juuri ja korostaa tätä vai lähdetäänkö liikkeelle siitä, että yhden teeman on mahdollista pitää yhteisö koossa.

    Lisäsäikeen tuo tähän kristologiakeskusteluun se, että se on oikeastaan Raamatun ja tunnustuksen välinen keskustelu. Raamattu sisältää temaattisen moneuden, kun taas tunnustus etsii ykseyttä.

    Olisin raamatullinen.

    Kari

    latvus

    23.3.2010 at 16.29

  3. Hei,

    Olen hiukan seurannut kirjoitteluasi (kirkon kevät kuulosti niin oikealta, että halusin kirjoittaa sen joka paikkaan!), ja olen hyvin iloinen että kommentoit Puhakan blogitekstiä. Luin tekstin hyvin nopeasti enkä laiskana ihmisenä välttämättä olisi ehkä etsinyt saarnatekstiä, jolloin minulle olisi jäänyt paha maku suuhun.

    Nyt Pursiaisen saarna tuntuu ihan loogiselta, ja olen hänen kanssaan aika lailla samaa mieltä. Kuitenkin eniten jäi kaivelemaan Pursiaisen mielipide, jonka mukaan uskontunnustuksen kirjaimellisesti uskova ei ole vakavasti otettava henkilö.

    Kun lausun uskontunnustusta, näen sen sanat mielessäni. Jeesus todella astuu Tuonelaan ja istuu Jumalan oikealla puolella. Vaikka käsitykseni Jumalasta ei ole enää se perinteinen partaukko pilven päällä, mieleni kuvastossa sanat kääntyvät jonkinlaisiksi konkreettisiksi tapahtumiksi. Uskon myös, että Jeesus todella syntyi neitseestä, vaikka toisaalta en perusta sille uskoani (tahtoo sanoa, että pelastussuunnitelman uskottavuus ei ole kiinni siitä, miten Jeesus syntyi).

    Tiedän, että uskontunnustuksen sisältöä syvemmin pohdittaessa tällainen lapsenusko näyttää kovin naiivilta. Silti (tai juuri siksi) papin saarnastuolista sanoma ”et ole minun silmissäni vakavasti otettava henkilö” tuntuu ikävältä ja hiukan alentuvalta. Olettaisinkin, että Puhakan ja keskustelijoiden närkästys johtuukin juuri tästä, mielestäni hiukan tahdittomasta sanavalinnasta.

    Saara Pulkkinen

    23.3.2010 at 18.06

    • Saara,
      luulen että tuo viimeksi mainittu kohta on voinut olla se viestinnän kannalta hankalin: on monia, joille oppi neitseellisestä syntymästä on historiallisesti ja älyllisesti taakka, jonka kantaminen voi tuntua väärältä tai tarpeettomalta. Vapauttaessaan yhden, voi loukata toista. Luulen, että saarna on kirjoitettu ajatuksella: tämä vapauttaa väärään loukkuun jääneet.

      Pursiainen puhui uskontunnustuksesta ylistyksenä – siis tunneilmauksena. Sinun kielikuvasi uskontunnustuksen näkemisestä on ehkä saman asian serkku.

      Ja kirkon kevät puolestaan saa minun mielessäni koivut jo hiirenkorville! Kevät tulee – myös kirkkoon.

      latvus

      23.3.2010 at 18.22

  4. Meitä maallikko-parkoja lannistetaan yksi-nolla puhumalla raamatullisuudesta ja uskontunnustuksen pilkun tarkasta hyväksymisestä synonyymeinä. Niinpä sitten kyyristymme korvat luimussa ja häntä koipien välissä etsimään jostakin muualta selitystä sille, että meidänkin raamattumme on rosoinen niin kuin sinun, Kari. Kiitos! Uskallan vähän taas pörhistellä ja oikoa korviani.

    Helka Ahava

    26.3.2010 at 14.40

    • Helka,
      kiitos viestistäsi. Luulen että yksi tärkeä osa uutta, aikuista kristityn identiteettiä on vahvistaa jokaisen kykyä ja rohkeutta lukea Raamattua ja elämän kirjaa rinta rinnan. Ei kristinuskon arkinen tulkinta ole vaikeaa, siitä ehkä vain joskus tehdään sellaista, jotta voisi hillitä ne kysymykset joita ei itse halua.
      Avoimin silmin eteenpäin!

      latvus

      26.3.2010 at 21.46

  5. Olen lukenut useita artikkeleja ja seurannut melko paljon keskusteluja näistä kiistellyistä yliluonnollisista tapahtumista raamatussa, kuten neitseestä syntyminen. Ainakin Matteus 1 luku jakeesta 18 jakeeseen 25 kertoo selkeästi näistä tapahtumista, samoin Luukas 1 jakeesta 26 jakeeseen 35. Pystytäänko nykyisillä historiallis kriittisillä tutkimuksilla todistamaan nämä jakeet saduiksi tai mielikuvituksen tuotteeksi? Nykyiset tutkijat lähtevät siitä oletuksesta että kaikki pitää pystyä järjellä selittämään ja kaikki yliluonnollinen pitäisi karsia pois raamatusta. Kirkon tehtävä olisi mielestäni välittää evankeliumia Jeesuksen sovitustyöstä ja rakkaudesta ja että vain häneen uskomalla ja hänen sovitustyönsä uskossa henkilökohtaisesti vastaanottamalla omalla kohdallaan eli uudesti syntymällä voi pelastua. Näin raamattu opettaa. Mielestäni papin tulisi olla henkilökohtaisesti elävässä uskossa Jeesukseen. Tosin on paljon pappeja ja kirkon miehiä jotka eivät tällaisessa uskossa ole, mutta ei ainakaan pitäisi saarnastuolista käsin alkaa arvostelemaan niitä jotka ottavat raamatun sanan todesta kuten minä.
    T Lars Waris

    Lars Waris

    13.8.2010 at 10.33

    • Hei Lars,

      historiallinen tutkimus voi hyvin harvoin osoittaa jonkin asian ehdottomasti tapahtuneen niin tai näin. Sen sijaan etsittän todennäköistä selitystä olemassa oleviin faktoihin. Lähtökohtana ei ole se että Raamatun teksti olisi oikeassa tai väärässä, että pyrittäisiin todistamaan asia tapahtuneeksi historiaksi tai sepitteelliseksi asiaksi.

      Tieteellä on siis erilainen tehtävä kuin kirkolla. Kirkko julistaa Jumalan vanhurskauttamisesta nyt ja tässä, tieteessä tutkitaan (Raamattuun liittyen) tekstien syntyhistoriaa ja kirjoittajien käsityksiä. Molempia tehtäviä tarvitaan vaikka kirkon kannalta tieteen tulokset ovat joskus hankalia ja pakottavat myös arvioimaan uskoa, sen sisältöä ja sen muotoilemista sanoiksi.

      Tiede siis ei sinänsä pyri selittämään yliluonnollista ”pois”.

      Kari

      latvus

      13.8.2010 at 12.13

  6. Hei, mielenkiintoinen ja hyvin perusteltu kirjoitus. Kiitos siitä!

    Kuka osaisi neuvoa miten pursiaisen alkuperäistekstin, eli saarnan saisi kokonaan lukeakseen? Huopalahden seurakunnan sivulta sitä ei enää löytynyt.

    Kiitos jo etukäteen!

    Pauliina

    8.10.2010 at 9.40


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: